Maanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maanit (lat. manes) olivat antiikin roomalaisessa mytologiassa edesmenneitten sieluja, joita palvottiin jumaluuksina[1]. "Vähäisempinä" henkiolentoina ne olivat verrattavissa laareihin ja penaatteihin. Maaneja juhlittiin helmikuussa Parentalia- ja Feralia-juhlissa.

Maaneja kutsuttiin myös nimellä Di Manes (Di tarkoittaa jumalia). Roomalaisissa hautakivissä olikin usein merkintä D.M., eli Dis Manibus, joka käännettynä tarkoittaa "(omistettu) Manes-jumalille". Samalla ilmaisulla voitiin viitata myös manalaan eli Haadeeseen.

Sanana manes ('kuolleitten henget') juontuu indoeurooppalaisesta kantakielestä, juuresta *men- 'ajatella'. Sukulaissanoja ovat muitten muassa sanskritin manas 'mieli' sekä muinaiskreikan menos 'elämä, voima'.

Latinan kielessä manes on yhtä aikaa sekä yksikkö että monikko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 23, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Manes
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.