Penaatit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Penaateille omistetun alttarin jäänteet Herculaneumissa.

Penaatit olivat alkujaan muinaisten roomalaisten varastotilojen suojelushenkiä, myöhemmin yleisemmin kotijumalia. Heitä palvottiin innokkaasti Roomassa antamalla uhrilahjoja heitä esittäville kuville ennen ruokailua.[1]

Penaatit olivat kotijumalina roomalaisen uskonnon erikoisuus. Yhdessä muiden jumalien kanssa niiden uskottiin suojelevan taloa ja sen asujaimistoa. Penaatit olivat vastuussa tulisijasta ja varastohuoneesta – ne vahtivat, ettei hiillos päässyt sammumaan eivätkä rotat tunkeutumaan maustevarastoon. Nämä kotihenget myös innoittivat ruoanlaittajaa valmistamaan maukkaampia aterioita.

Penaattien latinankielinen nimi Di Penates on johdettu sanasta penus, ’varastohuone’; tämä osoittaa nimenomaan varastojen olleen pienjumalten alkuperäistä työmaata. Penaattien uskottiin olevan kuolleiden esi-isien henkiä, joten ne perheen muuttaessa siirtyivät tämän mukana uuteen asuintaloon. Penaattien sukupuolesta tai olemuksesta ei ollut yksimielistä käsitystä saatikka varmuutta, mutta niiden kerrottiin liikkuvan aina pareissa tai kolmittain ja jakavan työnsä. Tulisija oli penaattien alttari.

Muinaisessa Rooman kaupungissa oli penaateille omistettu oma pyhättö (aedes) Velia-vuorella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut, s. 231. Suom. Kämäräinen, Eija & Virtanen, Tanja. WSOY, 1991. (englanninkielinen alkuteos: The Illustrated Encyclopedia of Myths and Legends, Marshal Editions Limited, 1989)