Ludvig III (Baijeri)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ludvig III

Ludvig III (syntyjään Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred) (7. tammikuuta 1845 München, Baijeri18. lokakuuta 1921 Sárvár, Unkari) oli Baijerin viimeinen kuningas vuosina 1913–1918. Hän oli Baijerin prinssi Luitpoldin ja Itävallan arkkiherttuatar Augustan lapsi. Ludvig seurasi aluksi isäänsä Baijerin sijaishallitsijana vuonna 1912. Jo seuraavana vuonna hän ajoi läpi perustuslainmuutoksen, jonka nojalla hänelle serkkunsa, mielenvikainen kuningas Otto syrjäytettiin, ja Ludvig itse kruunattiin kuninkaaksi.

Ludvigin lyhyt hallintokausi oli konservatiivinen. Hallitsijana hän sai vaikutteita paavi Leo XIII:n kiertokirjeestä Rerum Novarumista. Häntä kutsuttiin joskus nimellä Millibauer, meijerifarmari, koska hän oli kiinnostunut suuresti maataloudesta ja viljelystä.

Ludvigia syytettiin sokeasta Preussin seuraamisesta ja hänen epäsuosionsa kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana. Kun sota kesti ja rintama läheni Baijeria valtiossa puhkesi saksalainen sosialistinen vallankumous. Juuri ennen sodan loppumista Ludvig pakeni perheineen Münchenin Residenz Palacesta. Hän oli ensimmäinen saksalainen monarkki, joka syöstiin valtaistuimeltaan. Pari päivää sodan jälkeen Ludvig kirjoitti käskyn, joka vapautti sotilaat ja siviilivirkailijat valoistaan. Kurt Eisnerin johtaman tuoreen tasavallan hallitus tulkitsi tämän eroilmoitukseksi.