Liuotinainesairaus
Liuotinainesairaus eli toksinen enkefalopatia on keskushermoston degeneratiivinen tila, joka voi johtua pitkäaikaisesta altistumisesta liuottimille. Sairaus on tunnettu työperäisen altistumisen seurauksena. Työperäinen altistuminen on kuitenkin vähentynyt teknisten parannusten, työhygieenisten ja työsuojelullisten toimenpiteiden seurauksena. Silti tapauksia diagnosoidaan yhä viidestä kymmeneen joka vuosi.[1] Altistumisen kannalta keskeisiä orgaanisia liuottimia ovat bentseeni ja sen johdokset tolueeni, ksyleeni, styreeni (vinyyli-bentseeni) ja etyylibentseeni. Useat ketonit ja aldehydit sekä klooratut hiilivedyt, kuten tri- ja tetrakloorietaani ja -eteeni, lamaavat suurina pitoisuuksina keskushermostoa ja aiheuttavat anestesian kaltaisen keskushermoston lamaantumisen ja lopulta hengityksen pysähdyksen ja kuoleman. Vähäisemmät pitoisuudet heikentävät valppautta ja henkistä suorituskykyä ja aiheuttavat muutoksia aivosähkökäyrässä.[2]
Pitkään ajateltiin liuottimien lamaavan keskushermostoa lisäämällä hermosolukalvon juoksevuutta. Nykykäsityksen mukaan liuottimet vaikuttavat hermosolukalvon integraalisiin proteiineihin ja niiden vuorovaikutukseen solukalvon lipidien kanssa. Tämän ajatellaan selittävän liuottimien vaikutukset aivojen neurotransmitterivälitteisiin toimintoihin, joiden on todettu liittyvän liuotteiden yleisiin lamaaviin vaikutuksiin.[3]
Ajatus ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta hermoston degeneratiivisiin sairauksiin on saanut lisäpontta huumeiden sivuvaikutuksista. Kun heroiinin kaltaista petidiinijohdosta syntetisoitiin Kaliforniassa, syntyi virheellisen synteesin seurauksena epäpuhtautta, tetrahydropyridiinijohdos MPTP:tä. Tällöin useille kymmenille huumeiden käyttäjille ilmaantui muutamassa päivissä Parkinsonin tautia muistuttavia pysyviä oireita.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Petra Keski-Säntti: Liuotinaineista tutkitaan aivosairauksien syitä Liuotinaineaivosairauden esiintyvyys ja diagnostiset tutkimusmenetelmät -väitöskirja. 1.6.2009. Työsuojelurahasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Andrews L S, Snyder R, Toim. M O Amdur et al.: Casarett and Doull's toxicology. The Basic science of poisons: Toxic effects of solvents and vapors, s. 681–722. New York: McGraw-Hill, 1991.
- ↑ Jouko Tuomisto ja Kai Savolainen: Toksiset tekijät ja aivot Duodecim. 2007. Viitattu 14.4.2016. suomi
- ↑ Calne D.B: Neurotoxins and degeneration in the central nervous system. Neurotoxicology, 1991, nro 12, s. 335–340.