Liittopreesens
Liittopreesens eli imperfektiivinen nominaali[1] on suomen kielessä harvoin käytettävä, merkitykseltään muiden kielten futuuria vastaava aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu tulevaisuudessa: on tapahtuva. Muoto on arkaainen ja nykyään sitä käytetään vanhahtavassa juhlallisessa kirjakielessä, kuten Raamatussa tai koraanissa. Tähän liittotempukseen liittyy tietty deterministisyyden sekä imperatiivisuuden mielikuva. Erään tulkinnan mukaan tämä ominaisuus ei ole futuurille kovin tyypillinen, sillä siihen voidaan usein liittää ajatus aikomisesta tai arvaamisesta. Toisaalta ranskan kielessä futuuria käytetään usein myös imperatiivia lähenevässä merkityksessä, varsinkin toisessa, mutta esimerkiksi lakiteksteissä kolmannessakin persoonassa. Muoto esiintyi jo kaikkien uralilaisten kielten kantamuodossa, kantauralissa.[2]
Liittopreesens muodostetaan olla-verbin persoonamuodoista ja pääverbin aktiivin partisiippimuodosta, jonka pääte on -va/vä, monikossa --vat/-vät ja passiivissa --tava/-tävä.
olen lukeva, olet lukeva, on lukeva
Liittopreesensiä käytetään yleensä indikatiivissa ja yksikössä. Monikkomuotoja olemme lukevat, olette lukevat, ovat lukevat, ei käytännössä käytetä. Myös imperatiivi-, (ole lukeva, olkaamme lukevat jne.) konditionaali-, (olisit lukeva, olisimme lukevat jne.) ja potentiaalimuodot (lienet lukeva, lienemme lukevat jne.) ovat harvinaisia. Passiivi on yleisin, joka on merkitykseltänsä täytyi/piti tehdä ja sitä käytetään myös muissa moduksissa indikatiivin lisäksi. (on luettava), (olkoon luettava), (olisi luettava), (lienee luettava)
Muut suomen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja liittoimperfekti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. Espoo: Weilin+Göös, 1991.
- Savolainen, Erkki: Finn Lectura -verkkokielioppi, 2001. http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/aloitus.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hammari, Jukka-Pekka: Suomen verbien finiittisten taivutusmuotojen rakenteellinen luonne predikaatteina modaalis-loogisten ja propositionaalisten seikkojen ilmaisun kannalta (toim. Helena Sulkala ja Leena Nissilä). 63-75. Oulu University Press, 2001. ISSN 0355-3205
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville - Kënta-käxli ulka-mëxin elapaj üling. Opetusmoniste, . Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville - Kënta-käxli ulka-mëxin elapaj üling. Opetusmoniste, . Artikkelin verkkoversio.