Liittoimperfekti
Liittoimperfekti on suomen nykykielessä harvoin käytettävä aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumahetkeä myöhäisempää tekemistä, joka kuitenkin tapahtuu puhehetkeen nähden menneessä ajassa: oli tapahtuva. Muoto on siten kielitieteellisessä mielessä preteritifutuuri eli menneen ajan futuuri.
Liittoimperfekti muodostetaan olla-verbin imperfektin persoonamuodoista ja pääverbin aktiivin partisiippimuodosta, jonka pääte on -va/vä, monikossa -vat/-vät ja passiivisa --tava/-tävä.
oli lukeva, olit lukeva, oli lukeva
Matka oli oleva hänen viimeisensä.
Liittoimperfektiä voidaan käyttää vain indikatiivissa ja sitä käytetään pääasiassa yksikössä. Monikkomuotoja ei käytännössä käytetä. Eniten tempusta kuitenkin käytetään passiivissa, jolla on merkitys täytyi/piti tehdä. Tempusta käytetään vanhahtavissa ja juhlallisissa ilmauksissa. Nykykielessä merkitykseltään vastaavia ilmauksia ovat rakenteet tuli olemaan, oli aikeissa tehdä ja oli määrä tehdä.
Muut suomen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja liittopreesens.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. Espoo: Weilin+Göös, 1991.
- Savolainen, Erkki: Finn Lectura -verkkokielioppi, 2001. http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/aloitus.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hammari, Jukka-Pekka: Suomen verbien finiittisten taivutusmuotojen rakenteellinen luonne predikaatteina modaalis-loogisten ja propositionaalisten seikkojen ilmaisun kannalta (toim. Helena Sulkala ja Leena Nissilä). 63-75. Oulu University Press, 2001. ISSN 0355-3205
- Forsman Svensson, Pirkko: Virtuaalinen vanha kirjasuomi. Luku 32. 1989/2001. http://www.helsinki.fi/hum/skl/vvks/