Liberty-alus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
S/S John W. Brown on liberty-alus.

Liberty-alus oli Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana rakennettu rahtilaivatyyppi. Kun Saksan sukellusvenease harvensi kauppalaivastoja tuhoisalla tavalla, havaittiin pian tarvittavan nopeasti rakennettavia suuria laivoja lisää.

Teollisuusmies Henry J. Kaiser keksi ajatuksen: hän suunnitteli muutamia aivan uusia tyyppejä, jotka olivat riisuttuja malleja silloin käytetyistä. Mullistavin uutuus oli se, että alukset valmistettiin standardiosina ja koottiin telakoilla hitsaamalla eikä niittaamalla kuten siihen asti. Tuloksena oli, että nopeimmat rakentamiset kestivät kymmenen päivää, kun normaalisti isoa rahtilaivaa rakennettiin noin neljä kuukautta.Tunnetuin näistä alustyypeistä oli 10 000 tonnin Liberty. Alustyyppi oli öljylämmitteinen ja vaati miehistöä 35 henkeä. Lisäksi aluksilla oli sota-aikana tykkimiehiä.

Uusi alustyyppi oli epämiellyttävä yllätys saksalaisille; Joseph Goebbels kutsui niitä radiopuheissaan "Kaiserin ryömiviksi ruumisarkuiksi" ja väitti että Kriegsmarine upottaisi niitä nopeammin kuin uusia ehdittäisiin rakentamaan. Todellisuudessa amerikkalaiset telakat rakensivat uusia Liberty-aluksia nopeammin kuin Kriegsmarine kykeni niitä upottamaan.

Liberty-laiva oli nopea ja halpa rakentaa. Laskettiin, että sen odotusarvoinen elinikä oli 20 Atlantin ylitystä, ja että se kattaisi elinkaarikustannuksensa jo ensimmäisen purjehduksensa tuotoilla. Loput 19 olisivat täyttä nettoaselvennä.

Aluksessa oli kaksi öljypolttoista kattilaa ja yksi kolmisylinterinen mäntätoiminen pystysuora trippelihöyrykone, joka pyöritti yhtä potkuria. Aluksen reittinopeus oli 11 kn.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksia nähtiin vielä vuosikymmenien ajan rauhanajan liikenteessä. Suomessa niitä oli kolme, S/S Tranvik, S/S Frostvik ja S/S Margrethe Paulin. Libertyjen ongelmana oli loppuun asti muita aluksia suurempi huoltotarve, koska niitä ei ollut suunniteltu alun pitäen pitkäaikaiseen käyttöön. Niitä kuitenkin käytettiin pitkälle 1970-luvulle asti reittiliikenteessä.

Libertyjä hiukan monipuolisempia Victory-luokan aluksia rakennettiin viimeisinä sotavuosina. Niitä rakennettiin Libertyistä poiketen myös moottorialuksina tai dieselöitiin sotavuosien jälkeen.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkinä edellä mainittu, vuonna 1943 valmistunut Liberty-luokan alus S/S Frostvik:

  • kantavuus: 10 500 t
  • pituus: 133,63 m
  • leveys: 17,39 m
  • syväys: 8,45 m
  • koneteho: noin 2 500 kW (3 500 hv)
  • nopeus: 10,5 kn

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Savolainen, Erkki: Villi linja: kertomus matkasta kaukaiseen itään. Helsinki: Otava, 1955.
  • Riimala, Erkki (toim.): Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta: maailman merillä ja kotivesillä 1833-1983. Helsinki: Suomen Höyrypursiseura, 1983. ISBN 951-99517-8-4.
  • Vaheri, Päivi et al.: Park Victory hylyt.net -sivusto. Pohjalla ry.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laivakortti #2827 (Luvut vuodelta 1948, paitsi nopeus v. 1950.) Suomen kauppalaivastotietokanta. 2007. Suomen merimuseo. Viitattu 20.1.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]