Leopold Edvard Schwanck
Leopold Edvard Schwanck (10. marraskuuta 1849 Turku – ?) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen jalkaväenkenraali.[1]
Leopold Edvard Schwanckin vanhemmat olivat lääkäri Alexander Magnus Schwank ja Maria Dorothea Dultz. Hänen sotilasuran alkuvaiheista ei ole tietoja, mutta tiedetään, että hän palveli pääesikunnan sotatieteellisen komitean vanhempana sihteerinä, kun hänet ylennettiin everstiksi 1898. Tämän perusteella Schwanck oli suorittanut Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin. Vuonna 1898 hänet myös määrättiin 88. Pietarin jalkaväkirykmentin komentajaksi, mutta hän palasi komennukselta pääesikunnan palvelukseen vuoden 1899 lopulla. Joulukuussa 1899 hänestä tuli 6. armeijakunnan esikuntapäällikkö. Venäjän–Japanin sotaan Schwanck osallistui ensin 2. Mantšurian armeijan päämajoitusmestarina, mihin tehtävään hänet oli määrätty syksyllä 1904. Seuraavan vuoden tammikuussa hänet siirrettiin Venäjän armeijan ylipäällikön, jalkaväenkenraali Aleksei Kuropatkinin erikoiskäyttöön ja huhtikuussa Venäjän armeijan pääesikunnan päällikön erikoiskäyttöön. Sodan jälkeen Schwanck ylennettiin kenraalimajuriksi ja määrättiin joulukuussa 1905 27. jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Vuonna 1909 hänet siirrettiin 24. jalkaväkidivisioonan komentajaksi ja vuonna 1910 kenraaliluutnanttina 6. armeijakunnan komentajaksi. Scwanck ylennettiin jalkaväenkenraaliksi syyskuussa 1912, jolloin hän myös sai eron sotapalveluksesta. Ensimmäisen maailmansodan aikana hänestä tuli reservissä ollessaan Pietarin sotasairaalan tarkastaja lokakuussa 1916, mutta hänen myöhempiä vaiheitaan ei tunneta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Leopold Edvard Schwanck Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.4.2020)