Leo Vainonen
| Leo Vainonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leo Edvard Vainonen |
| Syntynyt | 26. kesäkuuta 1952 Gävle, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 183 cm |
| Painoluokka | kevyt keskissarja, keskisarja |
Leo Edvard Vainonen (s. 26. kesäkuuta 1952 Gävle, Ruotsi) on entinen ruotsalainen keskisarjan nyrkkeilijä, joka osallistui vuosien 1976 ja 1980 olympialaisiin sekä kaksiin EM-kisoihin. Lisäksi hän saavutti urallaan kuusi Ruotsin mestaruutta ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta.[1]
Leo Vainonen aloitti uransa vuoden 1970 lopulla. Vuonna 1973 hän alkoi kilpailla aikuisten kilpailuissa. Ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa hän saavutti 1974. Sen jälkeen hän voitti kaikkiaan kuusi Ruotsin mestaruutta vuoteen 1980 mennessä.[1] Vuonna 1975 hänet valittiin Ruotsin edustajaksi Puolan Katowice EM-kisoihin. Siellä hän hävisi ensimmäisen ottelunsa Unkarin Mihaly Rapcsakille keskeytyksellä 3. erässä. Sen jälkeen Vainosen uralle tuli urheilullisesti menestyksellinen jakso mm. useita maaotteluvoittoja ja vuoden 1976 Pohjoismaiden mestaruus voitolla Tanskan Poul Erik Frandsenista. Hänet valittiinkin Montrealin vuoden 1976 olympialaisiin, jossa hän kohtasi ensimmäisessä ottelussa Dominikaanisen tasavallan Jorge Amparon, josta hän sai pistevoiton. Seuraavassa ottelussa vastaan tuli Suomen Kalevi Kosunen, jolle hän hävisi keskeytyksellä 3. erässä.[2]
Vainosen ura jatkui vielä Montrealin olympialaisten jälkeen. Hän oli vuoden 1978 Pohjoismaiden mestaruusottelussa, mutta hävisi Suomen Arto Kolehmaiselle pistein.[1] Vuoden 1979 EM-kisoissa Kölnissä hän sai ensin vastaansa Ranskan Stephane Ferrara, josta hän sai pistevoiton. Seuraavassa ottelussa tuli tappio Puolan Rostislav Osickalle. Vuoden 1979 lopulla hään oli mukana Tammer-turnauksessa Suomessa ja eteni loppuotteluun, jossa hän koki tappion Englannin Cameron Lithgowlle. Keväällä 1980 hän otti toisen Pohjoismaiden mestaruutensa voitolla loppuottelussa Suomen Pertti Palinperästä. Vainonen valittiin toisen kerran olympialaisiin, jotka pidettiin kesällä 1980 Moskovassa. Ensimmäisessä ottelussa hän otti pistevoiton Romanian Marcel Sirbasta, mutta 2. ottelussa tuli tappio Brasilian Francisco Carlos de Jesusille. Vainonen päättikin uransa tähän, jota oli kestänyt koko 1970-luvun. Otteluita kertyi kaikkiaan 149, joista maaotteluja 20 ja niissä 18 voittoa.[2]
Urheilu-uransa jälkeen Leo Vainonen on toiminut seuransa BK Falkenin pitkäaikaisena puheenjohtajana ja valmentajana. Lisäksi hän toiminut nyrkkeilytuomarina vuodesta 1989.[3] Vainonen opiskeli uransa aikana Bosön urheiluopistossa Lindingössä liikunnanohjaajaksi.[4]
Leo Vainonen on inkeriläisten jälkeläinen. Hänen vanhempansa siirtyivät sodan jälkeen Suomesta Ruotsiin.[4]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Leo Vainonen Ringside. Viitattu 6.11.2022 (englanniksi).
- ↑ a b Leo Vainonen sports-reference.com. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 6.11.2022 (englanniksi).
- ↑ Anrika boxningsklubben BK Falken 80 år 20.2.2009. Företagsbladet. Viitattu 6.11.2022 (ruotsiksi).
- ↑ a b Ruotsin nyrkkeilykomeetta - Leo Vainonen. Helsingin Sanomat, 20.4.1975, s. 36. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 6.10.2022.