Kalevi Kosunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten nyrkkeily
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Köln 1979 67 kg

Kalevi Asser Kosunen (s. 17. tammikuuta 1947 Salla) on entinen suomalainen nyrkkeilijä.[1]

Kosusen nyrkkeilyuran huippuhetki oli pronssimitali EM-kisoissa 1979. Hän voitti 67-kiloisten sarjassa ensin ranskalaisen Francis Magnetton tyrmäyksellä toisessa erässä ja sitten itävaltalaisen Burkhard Rettenbachin myös toisen erän tyrmäyksellä. Välieräottelussaan hän hävisi länsisaksalaiselle Ernst Müllerille tuomariäänin 0–5.[2]

Kosunen sijoittui Montréalin 1976 olympialaisten kevyessä keskisarjassa (alle 71 kg) sijoille 5–8. Hän voitti uruguaylaisen Juan P. Scassinon pistein 4–1 ja ruotsalaisen Leo Vainosen kehätuomarin keskeytyksellä kolmannessa erässä mutta hävisi puolivälieräottelussaan kuubalaiselle Rolando Garbeylle kehätuomarin keskeytyksellä ensimmäisessä erässä.[3]

Kosunen osallistui MM-kilpailuihin Havannassa 1974 ja Belgradissa 1978.[4] Havannassa hän voitti ugandalaisen Mohamed Murulin tyrmäyksellä kolmannessa erässä mutta hävisi seuraavassa ottelussaan kultaa sittemmin voittaneelle kuubalaiselle Emilio Correalle pistein 0–5.[5] Belgradissa hän hävisi ainoassa ottelussaan yhdysvaltalaiselle Roosevelt Greenille pistein 0–5.[6] Pohjoismaiden mestaruuden Kosunen voitti 67-kiloisten sarjassa vuosina 1972, 1974 ja 1978.[7] Suomen mestaruuden hän voitti yhteensä seitsemän kertaa vuosina 1972–1975 ja 1977–1979.[8]

Oulun Tarmoa edustanut Kosunen nyrkkeili huippuvuosinaan 67:n ja 71 kilon sarjoissa. Hän joutui usein kilpailemaan arvokisapaikasta Kalevi Marjamaan kanssa, ja näiden kahden nyrkkeilijän keskinäistä taistoa kuumensi vielä se, että Marjamaa edusti Nyrkkeilyliiton ja Kosunen Työväen Urheiluliiton seuraa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 143. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 749, 752, 753, 774, 778, 782. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen, s. 143
  2. Lounasheimo, s. 774
  3. Lounasheimo, s. 749
  4. Lounasheimo, s. 752, 753
  5. Lounasheimo, s. 752
  6. Lounasheimo, s. 753
  7. Lounasheimo, s. 778
  8. Lounasheimo, s. 782