Lentopelastuskomppania
Lentopelastuskomppania eli Leka on Helsingin Pelastuslaitoksen 10.10.1989 perustama erikoispelastusyksikkö.
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikön miehet koulutetaan Helsingin Pelastuskoulussa erillisillä kursseilla; toukokuuhun 2007 mennessä on koulutettu kahdeksalla lentopelastajan ammattitutkintoon johtavalla kurssilla yhteensä 74 lentopelastajaa, joista pelastuslaitoksella palvelee edelleen 49 ja 24 heistä Malmin pelastusasemalla. Koulutuksen sisällöstä ja taustatiedoista enemmän LEKA:n 10v. historiikissa (Valmiusviesti 2/99).
Lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omaa monitoimipelastushelikopteria H501 ei ole enää ollut vuoden 2002 jälkeen operoinnissa vaan toiminnassa käytetään rajavartiolaitoksen, lähinnä Helsingin vartiolentue (Agusta Bell 412), sekä Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonan (NH-90) helikoptereita.
Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulutettuja LEKA-miehiä käytetään ryhmänjohtajina jäljempänä mainitussa pelastuslaitoksen ja Suomenlahden merivartioston (SLMV)välisissä yhteistoimintatilanteissa sekä suurienergiaisissa onnettomuuksissa maa-alueilla.
Tämän lisäksi LEKA muodostaa Helsingin Finn Rescue Force:n ydinjoukon. Erottajan pelastusasemalla toimivat pelastussukeltajat liittyvät keskeisesti merialueen toimintaan, vaikka käytännössä heistä ei enää käytetä nimitystä - LEKA:n pelastussukeltajajoukkue (PeSuJ) samoin kuin ei lääkintäjoukkueestakaan vaikka lääkinnällinen pelastustoimi osallistuu tarvittaessa jäljempänä kuvattuun toimintaan.
Merialueen valmiustarpeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenlahden lisääntyneet riskit (Helsingin ja Tallinnan välisen linjan sivuuttaa 100 000 laivaluokan alusta, lähtöjä Hki+Tallinna vuorokaudessa 128) ovat vaikuttaneet pelastuslaitoksen ja Suomenlahden merivartioston yt-sopimuksen syntymiseen. Sopimus päivitettiin nykytarpeita vastaavaksi 15.11.2004.
Tähän kytkeytyvät keskeisesti myös rajavartiolaitoksen ilma-alukset ja erityisesti helikopterit.
Käyttö meripelastuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelastuslaitoksen LEKA:aa ja muita yksiköitä käytetään meripelastustoimessa muun muassa seuraaviin tehtäviin:
- Raivaukseen ja henkilöiden irrottamiseen
- Sammutukseen ja tyhjennysavun antamiseen
- Lääkintään (ensihoito)
- Etsintään
- Savu-, vesi- ja kemikaalisukellukseen
- Päällystöviranhaltija tai päivystävä palomestari toimii tarvittaessa yhteyshenkilönä meripelastuslohkokeskuksessa (MRSC)
- Hätäkeskuksen tuki lisäresurssien hälyttäjänä meripelastuskeskuksen ohjeiden mukaisesti.
Tehtävien aikaisessa yhteistoiminnassa painottuvat seuraavat asiat:
- Tiedon välittäminen toiselle osapuolelle
- Meripelastustoimen ja yleisen pelastustoimen tehtäväkohtaisen yhteistyön sopiminen (esimerkiksi sairaankuljetus merialueella)
- Pelastuslaitoksen osallistuminen meripelastustoimintaan kalustolla, henkilöstöllä ja erityisasiantuntemuksella
- Pelastuslaitoksen yhteyshenkilön (päällystöviranhaltija tai P3) lähettäminen tarvittaessa merivartioston johtokeskukseen
- Meripelastuslohkon johtoryhmän työskentelyyn osallistuminen
- Kenttäjohtajien OSC (On Scene Commander) – P4 ( päivystävä palomestari) välinen yhteistyö
Muussa yhteistoiminnassa painottuvat seuraavat asiat:
- Koulutustuki toiselle osapuolelle
- Työharjoittelu toisen osapuolen yksiköissä
- Yhteistoimintasuunnitelmat sekä yhteiset kokoukset ja harjoitukset
Tämän lisäksi LEKA:n Malmilla toimivaa perusyksikköä voidaan käyttää maa-alueilla tapahtuvien suuronnettomuuksien pelastustehtävissä myös Helsingin alueen ulkopuolella.
Finn-Balticin onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Finn-Balticin onnettomuus
Lentopelastuskomppanian ensimmäinen näkyvä tehtävä, eräänlainen "tulikaste", oli Hangon edustalla 27. joulukuuta 1990 kaatuneen rautamalmirikastetta Luulajasta Koverhariin kuljettaneen puskuproomu Finn-Balticin kaatuminen. LEKA:n miehet onnistuivat pelastamaan ylösalaisin kääntyneen aluksen pohjan läpi kaksi konehuoneen syvimpään kohtaan pelastautunutta merimiestä, joista toinen oli ollut vahtivuorossa konehuoneessa ja toisen toi sinne oikukas vesivirta pitkin käytäviä ja portaikkoja - kolhittuna mutta hengissä. Aluksen syvimpään kohtaan muodostunut ilmatila suojeli heidät hukkumiselta ja tilasta löytyneet kuivat työvaatteet hypotermialta. Lisäksi mukaan viime hetkellä saatu korillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa antoi heille lisävoimia kamppailla tilanteessa hengenvaarallista nukahtamista vastaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valmiusviesti 2/99
- Ahti Saarinen: Helikopterikirja, Ekin Taittotupa Oy