Lautuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lautuma ruumiissa

Lautuma (lat. livor mortis: livor 'sinelmä', mors [gen.mortis] 'kuolema') on kuoleman jälkeen ruumiin iholle ilmaantuva violetinpunainen väritys. Lautuma johtuu punasolujen vajoamisesta painovoiman vaikutuksesta alimpiin verisuoniin, koska verenkierto on pysähtynyt.[1]

Lautumat lasketaan toissijaisiin kuolemanmerkkeihin, joita ovat myös esimerkiksi kuolonkankeus ja ruumiin jäähtyminen. Lautumia voidaan käyttää apuna arvioitaessa henkilön kuolinaikaa.

Latauman vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lautumat ilmestyvät yleensä ensin rintakehän sivuosiin noin 15–20 minuutin kuluttua kuolemasta. Ne alkavat yhtyä toisiinsa 2 tunnin kuluttua, ja niiden määrä ja laajuus lisääntyy 12 tuntiin asti. Lautumia ei ilmaannu paikkoihin, joissa ruumis koskettaa maata tai jotain esinettä, koska ihon hiussuonet ovat tällöin puristuneina kasaan. Kuolemanhetkestä 20 tunnin sisällä lautumat ovat vielä poispainettavissa, ja niiden paikka myös muuttuu tänä aikana, jos ruumista liikutetaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Miletich, Tia Lindstrom: An Introduction to the Work of a Medical Examiner: From Death Scene to Autopsy Suite, s. 16. ABC-CLIO, 2010. ISBN 9780275995089. (englanniksi)
  2. Laaksonen, H.: Kuolemansyyn selvittäminen Therapia Fennica. Viitattu 9.1.2008.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.