Lauttaraha
Lauttaraha eli lossiraha on aiemmin Suomessa käytössä ollut maksu maantiehen liittyvän lautan käytöstä vesistön ylittämiseen.
Vuonna 1883 annettu asetus teitten ja siltain tekemisestä ja kunnossapitämisestä maalla määräsi, että jokainen käräjäkunta toimi tientekolahkona, jolla tarvittaessa oli oikeus päättää lauttarahan suuruudesta. Päätös oli kuitenkin jätettävä kuvernöörin (maaherran) tutkittavaksi ja hän antoi taksan, joka pantiin esille lauttapaikalle.[1]
Laki teiden tekemisestä ja kunnossapidosta maalla astui voimaan vuoden 1921 alussa. Sen mukaan maaherralla oli oikeus määrätä kohtuullinen maksu paikallistiellä olevan sillan, lossin tai lautan käyttämisestä tieosakkaiden tekemän ehdotuksen perusteella.[2] Vuoden 1927 tielaki sääti, että maaherralla oli valta määrätä kohtuullinen maksu kunnantiellä tai kylätiellä olevan lossin tai lautan käyttämisestä. Ehdotuksen maksusta teki kunnanvaltuusto tai tieosakkaat. Maksu meni joko kunnalle tai tierahastoon ja maaherran vahvistama taksa oli pantava näkyville tien tai ylikulkupaikan viereen.[3]
Vuonna 1954 säädetty laki yleisistä teistä sisälsi ohjeen, että oli määrättävä asetuksella saadaanko ja millä ehdoilla kantaa maksua paikallistiehen kuuluvan lautan käyttämisestä. Maksu ei saanut olla suurempi kuin lautan kunnossapitokustannukset edellyttivät.[4]