Lampiviklo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lampiviklo
Tringa stagnatilis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: stagnatilis
Kaksiosainen nimi
Tringa stagnatilis
( Bechstein, 1803)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lampiviklo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lampiviklo Commonsissa

Lampiviklo (Tringa stagnatilis) on pieni kahlaaja. Lajin nimesi Johann Matthäus Bechstein 1803.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyhenpuku on harmaanruskea kesällä, vaaleampi talvella, ja siinä on selässä vaalea raita, joka näkyy vain linnun lentäessä. Suomeen harhautuvat lampiviklot ovat usein vaihtopuvussa, eli niiden väritys on jotain kesä- ja talvipuvun väliltä. Jalat ovat keltaiset ja erittäin pitkät, nokka pitkä ja ohut. Lentävästä linnusta huomaa, miten jalat ulottuvat pitemmälle kuin pyrstö.

Euroopan vanhin rengastettu lampiviklo on ollut ranskalainen vähintään 7 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus 20–26 cm, siipien kärkiväli 40–60 cm, paino noin 50–120 g.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soidinääni on 'tuiiu tuiiu'. Varoitusääni on terävä 'tsirp', myös 'sviik' pituudeltaan n. 1s, 8s välein.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampiviklo pesii lammissa ja kosteilla ruohoalueilla aroilla ja taigalla Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Maailman populaation koko on 190 000–1,2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se muuttaa talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja Etelä-Aasiaan, varsinkin Intiaan. Jotkut yksilöt muuttavat Kaakkois-Aasiaan ja jopa Australiaan asti. Suosituimpia talvehtimisalueita ovat sisämaan kosteikot ja lammet. Muuttomatkoillaan linnut harhautuvat säännöllisesti läntiseen Eurooppaan – Suomessakin tehdään vuosittain kymmeniä havaintoja. Se on myös pesinyt Suomessa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampiviklot pesivät harvoissa yhteisöissä, joissa pesien väliä on kymmenkunta metriä. Pesä on maassa lähellä vettä. Munia on 4, ja molemmat emot hautovat niitä. Poikaset ovat pesäpakoisia. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokkimiseen. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintu kaivelee liejusta tai matalasta vedestä hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Koska ne ruokailevat talvehtimisalueillaan mm. riisipelloilla, niitä uhkaavat maataloudessa käytetyt hyönteismyrkyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tringa stagnatilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]