Lamopinaatti
| Lamopinaatti | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||||
| Kukkiva lamopinaatti. | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tetragonia tetragonoides (Pall.) Kuntze |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Lamopinaatti Wikispeciesissä |
Lamopinaatti eli uudenseelanninpinaatti[1] (Tetragonia tetragonoides, syn. T. tetragonioides, T. expansa) on päivikkikasveihin kuuluva yksivuotinen pinaattikasvi.[2]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Lamopinaatti kasvaa 10–100 cm korkeaksi. Sen varsi on rento tai koheneva, alimmat haarat ovat pitkiä ja suikertelevia. Lehtiruodit ovat 1–2 cm pitkiä. Lehdet ovat möyheitä ja karheapintaisia. Lehtilapa on tavallisesti 4–7 cm pitkä, lähes vinoneliömäinen, kohosuoninen ja nystyinen. Kiiltävät lehdet ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleanvihreitä. Kukat ovat lehtihankaisia, lähes perättömiä ja 5–7 mm leveitä. Kukan kehä on vihreä, verhiömäinen, yhdislehtinen ja 4- tai 5-liuskainen. Heteitä on 17–20. Luotteja kukassa on 4–9 kappaletta. Suomessa lamopinaatti kukkii elo-lokakuussa. Hedelmä on avautumaton kota.[2][3]
Levinneisyys [muokkaa]
Alunperin lamopinaatti on kotoisin Australiasta ja Uudesta-Seelannista.[2] Suomessa lajia on tavattu villiintyneenä muutamin paikoin eri puolilta maata.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Suomessa lamopinaattia tavataan joskus luonnonvaraisena viljelyjäänteenä puutarhoissa tai satunnaisesti kaatopaikoilla.[2]
Käyttö [muokkaa]
Lamopinaatti on syötävä pinaattikasvi, jota viljellään myös Suomessa.[2] Kasvin lehdet kestävät pinaattia paremmin kauppakäsittelyä ja kuljetusta.[5] Lehdet syödään ryöpättyinä pinaatin tapaan muiden ruokien lisäkkeenä, muhennoksissa ja keitoissa. Maku on voimakkaampi kuin pinaatilla. Lamopinaattia voi pakastaa ryöppäyksen jälkeen.[1]
Lähteet [muokkaa]
- Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Kekkilä.fi – Kasvikirjasto: Lamopinaatti Viitattu 23.2.2012.
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 101.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 126.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lamopinaatin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 23.2.2012.
- ↑ Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 142.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kasviatlas 2010: Lamopinaatin levinneisyys Suomessa
- Puutarha.net: Lamopinaatti (uudenseelanninpinaatti) (Tetragonia tetragonioides)
- ITIS: Tetragonia tetragonioides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Tetragonia tetragonioides (englanniksi)
- Flora of China: Tetragonia tetragonioides (englanniksi)
