Lafferin käyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Periaatekuva käyrästä, pystyakselilla on valtion verotulot ja vaaka-akselilla veroaste. Todellisuudessa käyrä ei välttämättä ole symmetrinen tai yksihuippuinen.

Lafferin käyrä on malli, joka kuvaa valtion verokertymää veroasteen funktiona. Se ennustaa, että valtion verotulot kasvavat veroasteen mukana vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen jälkeen verotulot alkavat laskea, jos verotusta edelleen nostetaan. Veroastetta, joka tuottaa suurimman verokertymän, sanotaan "optimiveroksi". Käyrän muodon perustelu nojaa siihen, että verotus paitsi kasvattaa verokertymää myös aiheuttaa työn tarjonnan laskua ja veronkiertoa. Tarpeeksi korkeilla veroasteilla jälkimmäiset vaikutukset ylittävät ensimmäisen.

Koska osa näistä kannustinhaitoista toteutuu viiveellä, lyhyen aikavälin lisätuloja tuottava veronkorotus voi pitkällä aikavälillä vähentää verotuloja. Siis lyhyen aikavälin "optimiveroaste" on suurempi kuin pitkän aikavälin.

Lisäksi verotus aiheuttaa tehokkuustappioita (deadweight loss), joihin verotuloja pitää verrata.[1]

Optimaalisen verotuksen teoria ei tutki edellä mainittua "tulot maksimoivaa veroastetta" vaan sitä, miten verotuloja kerätään mahdollisimman pienin tehokkuustappioin.

Valtavirtaa edustavat ekonomistit eivät usko Lafferin käyrän kuvaavan mitään todellisen maailman ilmiötä ja on sanottu, että käyrä voi hyvin olla aivan eri muotoinen. Lafferin käyrästä on myös käytetty sanaa "myyttinen".[2][3][4]

Teoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustava idea veroasteen ja verotulojen välillä on että veroasteen muutoksilla on kaksi seurausta verotuloihin: aritmeettinen vaikutus ja taloudellinen vaikutus.

Aritmeettinen vaikutus on yksinkertaisesti se, että jos veroastetta alennetaan verotulot alenevat veronalennuksen verran -- päinvastainen ilmiö toteutuu veroja korotettaessa.

Taloudellinen vaikutus ottaa huomioon positiivisen vaikutuksen joka alentuvalla veroasteella on työhön, tuotantoon ja työllisyyteen ja täten veropohjaan, tämä vaikutus kannustaa lisäämään työtä, tuotantoa ja työllisyyttä. Veroasteen nostamisella on päinvastainen taloudellinen vaikutus (sanktio) veronalaiseen toimintaan.

Aritmeettinen vaikutus vaikuttaa aina päinvastaiseen suuntaan kuin taloudellinen vaikutus. Täten kun taloudellinen ja aritmeettinen veroasteen vaikutus yhdistetään, on seurauksena epäselvyyttä veroasteen muutoksen vaikutuksista verotuloihin.

Kuva esittää Lafferin käyrän periaatetta, kuva ei esitä mitään todellista veroasteen ja verotulojen suhdetta. Veroasteella 0 prosenttia, valtio ei keräisi yhtään verotuloja, oli veropohja miten suuri tahansa. Veroasteella 100%, valtio ei myöskään saisi yhtään verotuloja, koska kukaan ei olisi halukas työskentelemään jos palkka verojen jälkeen olisi nolla (ts. veropohjaa ei olisi). Näiden ääripäiden välissä on kaksi veroastetta jotka molemmat keräävät saman verran verotuloja: korkea veroaste pienellä veropohjalla ja pieni veroaste suurella veropohjalla.[5]

Lafferin käyrän teoria ei ainakaan kaikissa tapauksissa vastaa todellisen maailman kokemuksia.[6]

Valtavirtaiset ekonomistit eivät usko Lafferin käyrän kuvaavan mitään todellisen maailman ilmiötä ja on sanottu, että käyrä voi hyvin olla aivan eri muotoinen. Lafferin käyrästä on myös käytetty sanaa "myyttinen".[2][3][4]

Lafferin käyrä on myös kyvytön selittämään sitä, miten reaalisosialismi pystyi ylipäätään toimimaan. Lafferin käyrän teorian mukaan kaikki ihmiset olisivat jääneet kaikissa reaalisosialismin maissa kotiinsa. On ilmeistä, ettei näin ollut.

Lafferin käyrä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään tutkimuksen mukaan Suomessa ansiotuloveron alentaminen rahoittaisi itsensä noin 70-prosenttisesti ja pääomatuloveron alentaminen noin 92-prosenttisesti. Ruotsissa ja Tanskassa luvut olivat vielä suurempia. Nostamalla ansiotuloveroprosenttia Lafferin pisteeseen, jossa pienet veronkevennykset rahoittaisivat itsensä 100-prosenttisesti, Suomi voisi saada 3 % enemmän verotuloja, nostamalla pääomatuloveroa noin 0 % enemmän. Tutkijoiden mukaan veronkevennykset ovat harvoin ilmaisia - Ruotsin ja Tanskan pääomatuloveroille olisivat, mutta nyt huomattava osuus niistä olisi "ilmaista", talouden tehostumisen rahoittamaa. Tutkijat kuitenkin sanovat, että Lafferin käyrä ei itsessään kerro sopivaa verotuksen tasoa, koska koettu sopiva verotuksen taso riippuu siitä kuinka tärkeinä kansalaiset pitävät valtion ja kuntien tarjoamia palveluja. [7]

Tulos voidaan ilmaista niinkin, että yhden lisäeuron hankkiminen valtiolle verottamalla ansiotuloja maksaa veronmaksajille yli 3 euroa ja verottamalla pääomatuloja yli 12 euroa. Tämän vuoksi rahan siirtämistä verottamalla julkisiin menoihin kutsutaan "vuotavalla saavilla kantamiseksi". Toisaalta monet pitävät osaa julkisista menoista niin tärkeinä, että rahaa kannattaakin kuljettaa niihin "vuotavallakin saavilla".

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyrä on nimetty Arthur Lafferin mukaan, mutta Laffer viittasi aiempiin samankaltaisiin ajatuksiin, joita olivat esittäneet arabifilosofi Ibn Khaldun vuonna 1377 teoksessaan Muqaddimah[5] ja John Maynard Keynes.[8]

Filosofi-taloustieteilijä David Hume esitti samanlaisia ajatuksia esseessään Of Taxes vuonna 1756, samoin toinen skottitaloustieteilijä Adam Smith vuonna 1776.[9]

Vuonna 1924 Yhdysvaltain valtionvarainministeri Andrew Mellon perusteli vastaavasti veronkevennyksiä. Hän alensi verotuksen 73 prosentista 24 prosenttiin, minkä seurauksena henkilöverotulot nousivat 4,2 % vuodessa vuosina 1921–1929. Kannattajien mukaan tämä oli veronkevennysten ansiota. [10]

Ronald Reaganin presidenttikaudella korkein veroprosentti laskettiin 70 prosentista 31 prosenttiin ja verotulot nousivat joka vuosi vuodesta 1980 (0,885 biljoonaa dollaria) vuoteen 1990 (1,93 biljoonaa dollaria).[11] Jopa valtion verotulojen osuus BKT:stä nousi 31,8 prosentista (1980) 33,2 prosenttiin (1989).[12]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Feldstein, Martin (2008-01). "Effects of Taxes on Economic Behavior". National Bureau of Economic Research. Viitattu 2011-05-11. 
  2. a b Laughing at the Laffer Curve
  3. a b The Mythical Laffer Curve
  4. a b Laffer Curve
  5. a b The Laffer Curve: Past, Present, and Future The Heritage Foundation. Viitattu 20. syyskuuta 2013.
  6. The Laffer Curve in real life
  7. How far are we from the slippery slope? The Laffer curve revisited, Mathias Trabandt and Harald Uhlig, No 1174, Working Paper Series from European Central Bank, April 2010, pp. 29 & 31-32.
  8. The Laffer Curve, Past, Present and Future. 2004-06-01. Heritage Foundation. Viitattu 2007-12-11.
  9. Taxes, Revenues and the 'Laffer Curve' The Public Interest. Viitattu 2009-11-21.
  10. Folsom Jr., Burton W., "The Myth of the Robber Barons", page 103. Young America's Foundation, 2007.
  11. [1]
  12. [2]