La Belle Otero
Agustina del Carmen Otero Iglesias (tunnettu julkisuudessa nimillä Carolina Otero ja La Belle Otero; 4. tai 24. lokakuuta 1868 – 10. huhtikuuta 1965 Nizza) oli espanjalainen näyttelijä, tanssija ja rakastajar. Hän oli Belle époque -ajan Pariisin suuria kuuluisuuksia.[1]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuleva kuuluisuus ponnisteli aikuisuuteen hyvin ahtaista olosuhteista. Hänen äitinsä oli romanitaustainen prostituoitu ja isä tuntematon. Todennäköisin isä oli kreikkalainen aatelismies. Nimen Carolina Agustina otti käyttöön kuolleelta sisareltaan. Ollessan 11-vuotias Carolina Otero koki seksuaalista väkivaltaa, minkä johdosta hänestä tuli hedelmätön ja 12-vuotiaana hän karkasi kotoaan.[1][2]
Viisitoistavuotiaan Carolinen tiedetään kierrelleen ympäri Espanjaa ja Etelä-Ranskaa. Hänen mukanaan oli kolme rakastajaa ja aviomies. Mies ei ollut rehellisimmästä päästä ja suhteessa oli paljon alistamista ja hyväksikäyttöä. Aviomies oli Carolinen muistikuvien mukaan "komea kuin Bizetin Toreador". Voidakseen luoda itsenäistä uraa Marseillessa, Carolinen oli pakko päästä miehestä eroon.[1][2]
Caroline siirtyi Pariisiin, missä hänestä tuli lopulta kuuluisa La Belle Otero. Hän tanssi Cirque d'Étéssä ja Folies Bergèressä, joissa hän tuuli kuuluisaksi villistä espanjalaisesta fandangosta. Tie tähdeksi ei ollut kuitenkaan helppo, managerit pitivät häntä aluksi yhtenä monista itseään tanssijattariksi tyrkyttävästä nuorista naisista.[1][2]
Vuonna 1890 Carolinen manageri sai järjestettyä esiintymisen New Yorkiin. Hänen esiintymisensä oli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Esiintymisen eteen oli tehty paljon työtä; kirjailija Colette joka oli vähän aikaa myös tanssija, muisteli Carolinen harjoitelleen lähes jatkuvasti. New Yorkissa Caroline sai myös varakkaita ihailijoita: muuankin varakas herra lahjoitti hänelle jalokiviä 250 000 dollarin edestä. New Yorkin esiintymisiin liitty se ikävä puoli, että hänen managerinsa varasti rahat lippukassasta.[2]
Pian Caroline huomasi, että rikkaat miehet olivat valmiit maksamaan suuria summia voidakseen viettää yön hänen kanssaan. Tanssi ja laulu toivat rahaa ja olivat hyviä mainoksia todelliselle ansainnalle. Vuonna 1892 La Belle Otero esiintyi Pietarissa. Pietarissa hän teki unohtumattoman sisääntulon eräisiin juhliin, joihin hänet kantoi sisään kahdeksan miehen kannattelema hopeatarjotin. Muuan aatelismies maksoi miljoona ruplaa, jotta La Belle Otero olisi pysynyt hänen luonaan, mutta tämä päätti jatkaa matkaa.[2]
Pariisiin La Belle Otero palasi elokuussa vuonna 1892. Hän pääsi taas esiintymään hienoihin paikkoihin ja niiden kautta häneen tutustui Monacon ruhtinas Albert I. Heille syntyi pian suhde. Ruhtinas lahjoitti rakastajattarelleen asunnon ja kalliita koruja ja oli tyytyväinen kun tuttavat kadehtivat häntä nuoresta ja kauniista rakastajattaresta.[2]
La Belle Oteron maine rakastajattarena alkoi kiiriä lähes läpi Euroopan. Hänellä oli suhteet Ranskan pääministerin Aristide Briandin, runoilija Gabriele d'Annunzion, Montenegron ruhtinaan Nikola I:n, kahden venäläisen suuriruhtinaan ja monen muun kanssa. Hän oli nyt uransa huipulla ja hän asui suuressa asunnossa, jonne hän oli palkannut viisitoista palvelijaa ja hänellä oli myös sihteeri. Liikkuessaan kaupungilla hänellä oli neljän mustan hevosen vetämät ylisuuret satiinilla verhoillut vaunut. Pankissa hänellä oli 2 275 000 frangin suuruinen talletus. Eräissä gaalajuhlissa hänellä oli keisarinna Eugénielle kuuluneita helmikaulakoruja. Tanssinäyttämöiltä hän vetäytyi vuonna 1914. [1][2]
Peliriippuvuus vaivasi Caroline Oteroa tämän loppuelämän. Hän joutui myymään korunsa yksi kerrallaan ja luopumaan Pariisin asunnostaan. Hän osti Nizzasta vaatimattoman yksiön, jossa asui loppuelämänsä. [1]
La Belle Otero ihastui aidosti vain hyvin harvoihin miehiin. Yksi heistä oli Eurooppaa kiertänyt preussilainen voimailija, joka käytti taiteilijanimeä Sandow. Ollessaan Lontoossa tanssimassa La Belle Otero huomasi, että myös Sandow oli kaupungissa. Hän lähetti Sandowille kirjeitä, joihin tämä ei vastannut. La Belle Otero hankkiutui Sandowin pukuhuoneeseen, mutta Sandow ei lämmennyt vieläkään. Nyt Sandow kutsuttiin illalliselle ja voimamies otti kutsun vastaan. Illallisella La Belle Otero kutsui voimamiehen suoraan vuoteeseensa, mutta tämä katsoi paremmaksi poistua paikalta. [2]
Lehdistö noteerasi La Belle Oteron poismenon todeten, että hän oli ollut yksi oman aikakautensa symboleista. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
