LEP-törmäytin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee LEP-törmäytintä. Sanan muista merkityksistä, katso Lep (täsmennyssivu).

LEP-törmäytin oli hiukkaskiihdytin, joka toimi CERNin päälaitteistona 1989–2001. LEP on lyhenne sanoista Large electron-positron collider. Törmäytin rakennettiin Geneveen Ranskan ja Sveitsin rajalle 27 kilometriä pitkään maanalaiseen tunneliin 100 metrin syvyydelle. LEP:ssä oli käytössä neljä hiukkasilmaisinta: ALEPH, DELPHI, L3 ja OPAL.[1]

LEP-törmäytin ajettiin alas vuonna 2001, jotta päästiin rakentamaan tilalle uutta Large Hadron Collideria.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti LEP:ssä suoritettiin elektronien ja positronien törmäytyksiä. Prosessia kutsutaan elektronien ja positronien annihilaatioksi, jossa positroni ja elektroni törmätessään katoavat ja niiden energia muuttuu virtuaaliseksi fotoniksi tai Z-bosoniksi. W-bosonipareja saatiin neutriinojen, fotonien ja Z-bosonien hiukkasten vaihdossa. Virtuaalihiukkaset eivät elä kauan ja ne hajaantuvat nopeasti muiksi alkeishiukkasiksi, joita voidaan havaita hiukkasilmaisimilla. Havaitut hiukkaset voitiin tunnistaa niiden energian, liikemäärän ja sähkövarauksen perusteella.

Vuonna 1989–1995 LEP:ssä kiihdytettiin elektroneita ja positroneita 45 GeV:n kokonaisenergiaan, mikä mahdollistin Z-bosoneiden tuoton. Myöhemmin, vuosina 1996–2000 laite saatiin tuottamaan myös W–W+-bosonipareja. Törmäytyskokeissa saavutettiin parhaimmillaan 208 GeV:n[2] massakeskipiste-energia.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LEP-kokeissa saadut tulokset mahdollistivat monien Standardimallin suureiden tarkan arvon määrittelemisen. Tärkein LEP:n saavus oli Z- ja W-bosonien massojen määritys.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M. Greco: Les Rencontres de physique de la Vallée d'Aoste: results and perspectives in particle physics, s. 240. Atlantica Séguier Frontières, 1993. ISBN 9782863321393. Google book (limited preview) (viitattu 6.12.2009). (englanniksi)
  2. a b Michael Kramer ja F. J. Paul Soler: Large hadron collider phenomenology, s. 218. CRC Press, 2004. ISBN 9780750309868. Google book (limited preview) (viitattu 6.12.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.