L’amorino
| L’amorino | |
|---|---|
| Ohjaaja | Mario Caserini |
| Pääosat | Enna Saredo, Amleto Novelli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Ensi-ilta | kesäkuu 1910 |
| Kesto | 229 metriä (9 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
L’amorino (”Amoriini”) on vuonna 1910 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Mario Caserinin ohjaaman lyhytelokuvan pääosia esittävät Enna Saredo ja Amleto Novelli.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhassa palatsissa asuva tyttö saa lahjaksi rakkautta tuovan amoriinipatsaan. Kun paikalle ilmestyy ruma ja vastenmielinen sulhanen, hän heittää sen vihoissaan alas parvekkeelta. Patsas osuu ohikulkevaan upseeriin, joka kutsutaan palatsiin saamaan hoitoa kunnes vamma on parantunut. Tytön ja komean upseerin välille syntyy rakkaussuhde, joka johtaa avioliittoon.[1][2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Enna Saredo | … | Clelila |
| Amleto Novelli | … | upseeri |
| Giuseppe Gambardella | … | Clelian sulhanen |
| Augusto Mastripietri | … | lääkäri[1] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaisen Cinesin tuottama L’amorino esittää toisen puolen historiallisista elokuvistaan ja melodraamoistaan tunnetusta Mario Caserinista. Se on harmiton pikku komedia, joka etenee kepeästi laukaten viehättävässä palatsiympäristössä. Elokuva on säilynyt Alankomaiden elokuvamuseossa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bernardini, Aldo & Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano. I film dei primi anni. 1910, s. 332–333. Biblioteca di Bianco e Nero. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1996. ISBN 88-397-0914-2.
- ↑ a b Il Cinema Ritrovato 1991 cinetecadibologna.it. Viitattu 6.8.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L’amorino Internet Movie Databasessa (englanniksi)