Läskelän rautatie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Läskelän rautatie
Perustiedot

Läskelän rautatie oli Laatokan pohjoispuolella Harlun Läskelässä Suomen Neuvostoliitolle luovutetulla alueella sijainnut, myös yleistä liikennettä harjoittanut, raideleveydeltään 750 mm:n kapearaiteinen teollisuusrata, joka palveli Läskelän paperitehtaan ja sahan kuljetuksia.

Rata perustettiin vuonna 1910 hoitamaan sahan ja tehdaslaitoksen välistä liikennettä. Pääradan pituus oli 6,2 km ja sivu- ja pistoraiteiden suunnilleen yhtä paljon.

Radalla oli käytössä kaikkiaan kolme höyryveturia: Tampellan valmistamat numerot 1 ja 2 (194/1912, 0-4-2T ja 228/1914, 0-6-2T) sekä vuonna 1927 ostettu, Hiitolassa sijainneen lakkautetun Pekonlahden–Haukkavaaran metsäradan amerikkalainen Dickson (1083/1899, 0-6-4T) -höyryveturi, joka oli tehokkain radalla olleista. Radalla käytettiin – kuten Jokioisissakin – lavettivaunuja, joiden avulla sahan puutavara voitiin lastata suoraan VR:n vaunuihin ilman siirtokuormausta. Lavetteja oli neljä. Lisäksi radalla oli kaksi matkustajavaunua ja nelisenkymmentä erilaista tavaravaunua.

Yhtiö maksoi valtiolle tietyn korvauksen jokaisesta päivästä jonka VR:n vaunu oli LR:n lavetilla, mutta siirtokuormauskulujen poisjäänti teki tästäkin edullisemman vaihtoehdon.

Rata jäi vuonna 1940 rajan taakse, ja kun jatkosodan aikana päästiin takaisin, oli jäljellä vain osa ratalinjasta ja molemmat kotimaiset veturit; Dickson oli viety välirauhan aikana pois. Rata saatiin vuonna 1943 kuntoon ja liikenne alkoi taas kahdella veturilla ja kuudella tavaravaunulla kolmen virkailijan voimin. Liikenne oli tavarankuljetusta; matkustajaliikennettä ei – satunnaisia armeijan lomalaiskuljetuksia lukuun ottamatta – enää ollut.

Rata jouduttiin hylkäämään vuonna 1944 sotaonnen käännyttyä, ja Päämajan käskystä se jätettiin ehjänä venäläisille, jotka liikennöivät sitä kapearaiteisena aina 1970-luvulle, jolloin se levennettiin. Radalla käytettiin sen venäläisaikoina PT-4- ja Move2-vetureita. Julkista liikennettä ei enää aloitettu, vaan liikenne oli – ja on edelleen – yksinomaan tavaraliikennettä.

Radalle jääneitä kahta ajokuntoista veturia ja vaunuja ei otettu huomioon varsinaisissa sotakorvauksissa, mutta kylläkin hyvityksenä sellaisesta suomalaisille jätetystä sotasaaliskalustosta - mm. panssarivaunuista - jota ei haluttukaan palautettavan.

Levennetty rata oli kauan teollisuuskäytössä. Neuvostoliiton hajottua sen toiminta hiipui; nykyään rata on käytännössä hylätty ja lähes umpeen kasvanut. Kalustosta ei ole tietoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kapeat kiskot
  • SOTEVAn arkistot, Kansallisarkisto
  • Olavi Kilpiön rautatiekokoelmat