Lännenkonnanmarja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lännenkonnanmarja
Actaea rubra Lännenkonnanmarja C IMG 3354.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Konnanmarjat Actaea
Laji: rubra
Kaksiosainen nimi
Actaea rubra
(Aiton) Willd.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lännenkonnanmarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lännenkonnanmarja Commonsissa

Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) on punamarjainen, Pohjois-Amerikassa kasvava myrkyllinen leinikkikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännenkonnanmarjan marjoja ja lehtiä.
Lännenkonnanmarjakasvusto.

Monivuotinen lännenkonnanmarja kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Sen juurakko on lyhyt, viisto ja puutunut. Varret ovat pystyjä, kaljuja ja niiden tyvellä on kolme tai neljä suomua. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, väriltään vaaleanvihreitä, ja etenkin syksyllä kellanvihreitä. Kolmiomainen lehtilapa on jopa 40 cm leveä ja tavallisesti 4–5 kertaa sormilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat puikeita ja lyhyehköhampaisia, päättölehdykkä on kookas, tavallisesti tylppä- tai suippotyvinen. Keskiliuska on sivuliuskoja selvästi pitempi ja kärkihammas selvästi laidan hampaita pitempi. Varsilehtiä on yhdestä kolmeen ja ne ovat aluslehtiä pienempiä, vähemmän kerrannaisia ja lyhytruotisia. Kukinto on tiheä, pysty ja munanmuotoinen terttu, jonka alapuolella on usein muutamia yksittäisiä kukkia. Joskus kukkaterttuja saattaa olla kaksi tai kolmekin kappaletta. Tuoksuttomat pienet kukat ovat väriltään valkoisia tai punertavia. Verholehtiä on 3–5, terälehtiä 0–2 kappaletta. Sekä verho- että terälehdet ovat heteitä lyhyempiä ja varisevat varhain. Suomessa lännenkonnanmarja kukkii kesäkuussa. Monisiemeniset marjat ovat alle senttimetrin pituisia ja kypsinä kiiltävän punaisia. Marjojen hedelmäperät ovat ohuita. Alimmat niistä ovat 10–23 mm pitkiä, ylimmät 8–10 mm pitkiä. Marja on erittäin myrkyllinen. Siemenet ovat kooltaan 3–3,5 mm pitkiä.[1][2]

Lännenkonnanmarja muistuttaa suuresti Euraasiassa tavattavaa punakonnanmarjaa (A. erythrocarpa), mutta se on tätä selkeästi kookkaampi ja rotevampi.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännenkonnanmarja on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Siellä se on levittäytynyt laajalti koko pohjoiselle havumetsävyöhykkkeelle, mutta tavataan myös lehtimetsistä. Eteläisimmät esiintymät Yhdysvalloissa ovat länsirannikolla Kaliforniaan, Arizonaan ja New Mexicoon asti, mutta perinteisistä etelävaltioista se puuttuu. [3] Lajia on tuotu Eurooppaan viljelykasviksi, missä se on paikoin villiintynyt luontoon. Suomessa lännenkonnanmarja on hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavatattu villiintyneenä luonnonvaraisena muutamin paikoin Etelä-Suomesta sekä Oulun seudulta Pohjois-Pohjanmaalta ja Länsi-Kainuusta.[1][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa villiintyneenä tavatut lännenkonnanmarjakasvustot ovat olleet lehdoissa sekä tienvarsilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännenkonnanmarjaa käytetään puutarhojen koristekasvina muun muassa Euroopassa.[1] D. E. Moermanin mukaan Amerikan intiaanit ovat käyttäneet konnanmarjauutevalmisteita moniin lääkinnällisiin tarkoituksiin kuten yskänlääkkeeksi, mahakipuihin ja jopa kuppaan ja aliravitsemukseen. Kasvin varresta haudutettua teetä on käytetty maidoneritystä lisäämään.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Lutukka 21/2005, s. 44.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 67.
  3. a b Actaea rubra in Flora of North America (englanniksi), myös levinneisyyskartta
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lännenkonnanmarjan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]