Kreivi Olafin teatteriseurue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kreivi Olafin teatteriseurue on ryhmä ihmisiä, jotka avustavat kreivi Olafia hänen rikoksissaan yhdysvaltalaisen Lemony Snicketin kirjoittamassa lastenkirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Heihin viitataan usein kreivi Olafin ”auttajina”, ”avustajina”, ”tovereina”, ”rikostovereina” tai ”kätyreinä”. Vaikka ryhmä onkin suurimmaksi osaksi teatteriseurue, jäsenten tehtävä on auttaa Olafia sieppauksissa, kavalluksissa, varkauksissa, tuhopoltoissa ja murhissa. Vaikka Snicket sanoo, että seurueessa on on kymmenen jäsentä[1] (ja pohtii, että Olafilla on 25:stä 41:een kätyriä[2]) heistä mainitaan useimmin vain kahdeksan tiettyä.

Kun Baudelairet tapaavat seurueen ensi kerran, jäsenistä kuvaillaan viittä: hän joka ei näytä mieheltä eikä naiselta, kalju mies jolla on pitkä nenä, kaksi valkokasvoista naista ja koukkukätinen mies.[3] Kun Olaf polttaa Tivoli Tiritomban, hän antaa kolmen kummajaisen liittyä seurueeseen: kyttyräselkäisen Hugon, käärmenais-Coletten ja molempikätisen Kevinin. Tarinan edetessä Olaf alkaa hitaasti menettää näitä kätyreitään: hän, joka ei näytä naiselta eikä mieheltä, jää loukkuun palavaan Salojen sairaalaan, pitkänenäisen kaljun miehen syövät Tivoli Tiritomban leijonat, valkokasvoiset naiset lähtevät vapaaehtoisesti, ja koukkukätinen mies lähtee kapinoimaan sisarensa Fionan kanssa. Kun Olaf polttaa Hotelli Ratkaisun maan tasalle, vain tivolin kummajaiset jäävät lopulta jäljelle. Ei tiedetä, selviytyiväkö hekään tulipalosta.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esmé Kurjimo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Esmé Kurjimo

Koukkukätinen mies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koukkukätinen mies

Valkokasvoiset naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi valkokasvoista naista (joskus myös ”kaksi puuterikasvoista naista”) ovat kreivi Olafin teatteriseurueen alkuperäisiä jäseniä. Heistä ei tiedetä paljon muuta kuin se, että heidän yksi sisaruksensa kuoli tulipalonsa. Naisten kaikkein tunnetuin piirre on se, että heidän kasvonsa ovat aina valkoisen meikin peitossa. He kuvaavat meikkiään kummajaismaiseksi, mutta ei tiedetä, miksi he silti käyttävät sitä. Heidän salanimensä ovat Tocuna ja Flo. Nimet ovat anagrammi sanoista "Count Olaf".

Naiset auttoivat kreivi Olafia juonessaan kirjassa Omituinen opinahjo. He olivat pukeutuneet kahdeksi ruokalan työntekijäksi ja heillä oli metalliset naamiot heidän katsoessaan Baudelaireja ja Duncan ja Isadora Quagmirea. Lopussa he pakottivat Quagmiret kreivi Olafin autoon ja ajoivat pois heidän kanssaan.

Kirjassa Painajaisten parantola he tulivat myöhässä Violet Baudelairen leikkaukseen, joten Klausia ja Sunnya luultiin erehdyksellisesti heiksi ennen heidän tuloaan. Pian naisten saapumisen jälkeen Baudelairet juoksivat pakoon Olafia ja hänen kätyreitään.

Kirjassa Luikurin liuku siskokset kyllästyivät Olafin jatkuvaan julmuuteen ja he tunsivat sympatiaa siepattua Sunny Baudelairea kohtaan, joten he jättivät seurueen. Tarinassa sanotaan, ettei kirjoittaja tiedä, mitä naisille tapahtui heidän käveltyään pois vuorilta.

Kalju pitkänenäinen mies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalju pitkänenäinen mies on yksi kreivi Olfain teatteriseurueen alkuperäisjäseniä. Hänen peitenimensä on Flacutono, joka myös on anagrammi Count Olafista.

Kalju mies auttoi monissa kreivi Olafin juonissa. Kirjassa Saiturin saha hän naamioi itsensä Flacutonoksi, Onnenkantamoisen sahan esimieheksi. Hän kamppasi Klaus Baudelairen muutamia kertoja saaden pojan lasit rikkoutumaan. Juoni jatkui niin, että Klaus vietiin silmälääkärille hypnotisoitavaksi. Silmälääkärillä piilottelivat kreivi Olaf naamioituneena Shirleyksi sekä hänen apuinsa Dr. Orwell. Kaljun miehen henkilöllisyys paljastui kirjan lopussa, kun hän pakeni sahalta kreivi Olafin kanssa.

Seuraavan kerran kalju mies esiintyy vasta kirjassa Painajaisten parantola. Tässä kirjassa hän on naamioitunut samanlaiseen pukuun kuin Saiturin sahassa, ja hän kutsuu itseään tohtori Flacutonoksi. Hän ja kreivi Olafin toiset apurit yrittävät suorittaa mailman ensimmäisen kraniektomian (pään poiston) Violet Baudelairelle. Kuitenkin Klaus ja Sunny onnistuvat pelastamaan Violetin viime hetkellä.

Kalju mies kohtasi loppunsa Tihutöiden tivoli -kirjassa, kun hän putosi leijonien häkkiin.

Hän joka ei näytä mieheltä eikä naiselta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän joka ei näytä mieheltä eikä naiselta on erittäin hämmentävä, eikä hän muistuta ollenkaan miestä eikä naista. Hän on yksi kreivi Olafin teatteriseurueen alkuperäisiä jäseniä. Sekä tarinan kertoja että hahmot puhuvat hänestä käyttäen sanoja ”mies tai nainen”, ”se”, ”olento”, ”henkilö”, ”suuri olento” ja ”se suuri”. Jopa Olafin muut kätyrit puhuvat hänestä niin, joka vihjaa, etteivät edes he tiedä henkilön sukupuolta. Kirjoittaja viittaa häneen usein ”ylipainoisena rikostoverina”.

Hänen nähdään usein vartioimassa jotakin kreivi Olafille hänen kokonsa ansiosta, kuten Ankeassa alussa torniin johtavia portaita, Avarassa akkunassa veneiden avaimia ja Painajaisten parantolassa leikkausvälineiden luokse vievää ovea. Hänen on nähty olevan niin voimakas, että hän jaksaa heilauttaa Violetin olkapäälleen yhdellä kädellä. Kirjoissa hänellä kuvataan usein olevan tyhjä ilme.

Baudelairet eivät koskaan kuule tämän henkilön puhuvan, edes silloin, kun toiset henkilöt puhuvat hänelle. Hän pystyy kuitenkin luultavasti puhumaan, sillä hän kertoo Avarassa akkunassa kapteeni Kelmiksi naamioituneelle Kreivi Olafille, että Baudelairet ovat varastaneet veneen. He kuulevat kyllä henkilön kuorsaavan, ja myöhemmin Klaus ja Sunny kuulevat hänen nauravan Painajaisten parantolassa. Sitä kuvailtiin ”oudoksi nauruksi joka kuulosti samaan aikaan kiljumiselta ja ulvomiselta”.

Elokuvassa henkilö puhuu muutaman kerran selvällä skottiaksentilla. Hän on myös paljon laihempi elokuvassa, kuin kirjoissa kuvaillaan. Hänellä on elokuvassa hyvin pieni rooli: hän esiintyy vain Olafin päivälliskutsuilla ja hääkohtauksessa, jossa hänellä on yllään asu, jossa puolikas morsiusneidon puku ja puolikas frakki on ommeltu yhteen.

Sunny Baudelaire viittaa kerran henkilöön "Orlandona". Se viittaa Virginia Woolfin romaaniin Orlando: A Biography, jonka sankari muuttuu naiseksi.

Painajaisten parantolassa nähdään hänen viimeinen esiintymisensä. Hän on naamioitunut Salojen sairaalan vartijaksi, joka vartioi ovea, jonka taakse kaksi Olafin kätyriä ovat piiloutuneet. Hän jää loukkuun komeroon ja kuolee, kun Salojen sairaala palaa poroksi. Kun Olafin toiset apurit, koukkukätinen mies ja kalju pitkänenäinen mies, osoittavat katumusta henkilön menettämisestä, Olaf väittää, että hän oli typerys, eikä hänen odottamisensa ollut sen arvoista.

Tivolin kummajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo, kyttyräselkä, esiintyy ensi kerran kirjassa Tihutöiden tivoli. Hänet on luultavasti nimetty Pariisin Notre-Damen kirjoittaja Victor Hugon mukaan.

Kun Baudelairet pakenevat poliiseja rikoksista joita eivät tehneet, he naamioituvat kummajaisiksi päästäkseen mukaan Tivoli Tiritombaan: Violet ja Klaus naamioituvat kaksipäiseksi ihmiseksi, ja Sunny susilapsi Chaboksi. Tämän jälkeen he löytävät itsensä työskentelemästä Hugon, Coletten ja Kevinin kanssa. Tihutöiden tivolin lopussa Esmé Kurjimo ja kreivi Olaf lahjovat Hugon liittymään heidän julmaan seurueeseensa. Hugo esiintyy myös Luikurin liu'ussa hyvin pienessä roolissa.

Hugo esiintyy uudestaan kirjassa Ratkaisun rajoilla naamioituneena Hotelli Ratkaisun vahtimestariksi - se on osa kreivi Olafin juonea. Ei tiedetä, selviytyikö Hugo hotellin tulipalosta.

Colette[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colette on käärmeihminen. Hän esiintyy ensi kerran Tihutöiden tivolissa Tivoli Tiritomban kummajaisena. Paetessaan poliiseja Baudelairet naamioituivat kummajaisiksi ja päätyivät työskentelemään Coletten ja muiden kummajaisten kanssa. He asuivat asuntovaunussa kollegoidensa, kyttyräselkä Hugon ja molempikätisen Kevinin, kanssa. Kirjan lopussa Colette, Hugo ja Kevin liittyivät kreivi Olafin joukkoon.

Colette esiintyy uudestaan hyvin pienessä roolissa kirjoissa Luikurin liuku ja Ratkaisun rajoilla. Ratkaisun rajoilla -kirjassa hän naamioituu kemistiksi auttaakseen kreivi Olafin viimeisimmässä juonessa. Ei tiedetä, selviytyykö hän hotellista hengissä.

Kevin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevin on Olafin teatteriseurueeseen kuuluva molempikätinen mies. Hän esiintyy ensi kerran kirjassa Tihutöiden tivoli, jossa hän työskentelee Tivoli Tiritombassa kummajaisena. Paetessaan poliiseja Baudelairet naamioituivat kummajaisiksi ja päätyivät työskentelemään Kevinn ja muiden kummajaisten kanssa. He asuivat asuntovaunussa kollegoidensa, kyttyräselkä Hugon ja käärmenais-Coletten, kanssa. Kirjan lopussa Colette, Hugo ja Kevin liittyivät kreivi Olafin joukkoon.

Kevin esiintyy uudestaan hyvin pienessä roolissa kirjoissa Luikurin liuku ja Ratkaisun rajoilla. Ratkaisun rajoilla -kirjassa hän naamioituu pesijäksi auttaakseen kreivi Olafin viimeisimmässä juonessa. Ei tiedetä, selviytyykö hän hotellista hengissä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. s. 30, The Bad Beginning
  2. s. 175, The Unauthorized Autobiography
  3. s. 47 – 48, The Bad Beginning