Ankea alku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ankea alku
The Bad Beginning
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 30.9.1999
Sivumäärä 162
Suomennos
Suomentaja Mika Ojakangas
Kustantaja Summa
2. painos WSOY
Julkaistu 2001
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 172
ISBN 952-5418-00-6
Seuraava Käärmekammio
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ankea alku (The Bad Beginning) on ensimmäinen kolmetoistaosaisesta Surkeiden sattumusten sarja -kirjasarjasta, jonka on kirjoittanut amerikkalainen Lemony Snicket. Se julkaistiin englanniksi 1999 ja suomeksi vuonna 2001. Myöhemmin se julkaistiin pokkarina nimellä The Bad Beginning; or, Orphans!

Kirjassa kerrotaan kolmen orvon, Violetin, Klausin ja Sunnyn, tarina. He jäivät orvoiksi, kun heidän vanhempansa kuolivat tulipalossa, ja heidät lähetettiin asumaan kaukaisen sukulaisen, kreivi Olafin, luokse.

Kirja julkaistiin 30. syyskuuta 1999. Sen julkaisi HarperCollins ja kuvitti Brett Helquist.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirja alkaa omistussanoilla salaperäiselle Beatricelle, jonka Snicket esittelee sanoilla "darling, dearest, dead" (kaunis, kaivattu, kuollut). Sen jälkeen kirjassa kerrotaan lyhytsanaisesti, miksei kenenkään tulisi lukea kirjaa. Sen jälkeen siinä esitellään päähenkilöt: Violet Baudelaire, 14-vuotias amatöörikeksijä, Klaus Baudelaire, 12-vuotias lukutoukka, ja Sunny Baudelaire, vauva, jolla on harvinaisen voimakkaat hampaat.

Baudelairet ovat lähteneet nimeämättömästä kotikaupungistaan viettääkseen päivän aavikoituneella Brinyn rannalla. Nauttiessaan yksinäisyydestään, heidän vanhempiensa avuton pankkiiri, herra Poe, saapuu kertomaan heille, että heidän äitinsä ja isänsä ovat molemmat kuolleet tulipalossa, joka tuhosi heidän kartanonsa ja kaiken, minkä he omistivat. Baudelairien luotettuna miehenä on Poen tehtävä löytää orvoille uusi koti.

Baudelairet asuvat vähän aikaa herra Poen ja hänen vaimonsa Pollyn kanssa, ja jakavat huoneen heidän lastensa Edgarin ja Albertin kanssa. Kaikki kolme Baudelairea ovat onnettomia ja masentuneita. Herra Poe ilmoittaa pian, että hän on sijoittanut lapset kaukaisen serkun, kreivi Olafin, luokse. Kreivi on myös valmis ryhtymään lasten lailliseksi huoltajaksi.

Automatkalla herra Poe selittää, että vaikka Olaf onkin titteliltään kreivi, hän on myös ammattilaisnäyttelijä. Kun auto saapuu Olafin naapurustoon, lapsia tervehtii ystävällinen Oikeusneuvos Strauss, korkeimman oikeuden tuomari. Kun Violet luulee häntä Olafin vaimoksi, Strauss selittää olevansa vain naapuri, ja ohjaa heidät ja herra Poen ränsistyneeseen ja rumaan taloon, joka kuuluu kreivi Olafille. Etuoveen on kaiverrettu silmän kuva.

Lapset saavat pian tietää, että Olaf on suostunut heidän huoltajakseen luullen vain saavansa heidän perintönsä, jota ei kuitenkaan saa käyttöön ennen, kuin Violet täyttää 18 vuotta. Olaf on uhkaava, itsekeskeinen ja epähygieninen, hänellä on nilkassaan silmätatuointi ja hänellä on yhteenkasvaneet kulmakarvat. Kun kreivi saa tietää, ettei hän saakaan Baudelairen perintöä, hän luopuu oitis kaikesta vähästä ystävällisyydestä, jota on osoittanut. Joka päivä kreivi lähtee työskentelemään teatteriseurueensa kanssa ja jättää listan töistä, joita lasten on tehtävä ennen hänen paluutaan. Vaikka talo on valtava, orvoille annetaan vain yksi huone ja vain yksi sänky.

Myöhemmin Olaf ilmoittaa lapsille, että hänen 10-henkinen teatteriseurueensa on tulossa illalliselle, ja Baudelairien on tarjottava ruoka. Koska lapsilla ei ole mitään ruoanlaittotarvikkeita, he viettävät päivän Oikeusneuvos Straussin kanssa ostamalla ainesosia puttanesca-pastaan ja suklaavanukkaaseen. Illalla Olaf saapuu mukanaan sekalainen seurue, joka sisältää koukkukätisen miehen, kaljun pitkänenäisen miehen, kaksi valkokasvoista naista ja henkilön, joka ei näytä mieheltä eikä naiselta. Kreivi ja seurue keskustelevat avoimesti siitä, kuinka Olaf saisi orpojen perinnön käsiinsä, ja Olaf raivostuu kun huomaa, etteivät lapset valmistaneet paahtopaistia, jota hän odotti. Kun Klaus yrittää sanoa hänelle vastaan, Olaf lyö häntä. Hetken kuluttua hän rauhoittuu ja antaa lasten tarjoilla pastansa.

Seuraavana päivänä Baudelairet lähtevät ulos etsimään pankissa työskentelevää herra Poea ja kertomaan, mitä Olaf teki. Poe selittää, että Olaf toimii in loco parentis, ja voi kasvattaa heidät kuten katsoo sopivaksi. Seuraavana aamuna Olaf juttelee Baudelaireille ja kertoo herra Poen soittaneen hänelle lasten valituksista. Olaf sanoo olevansa ensi kertaa vanhempana, ja hänelle ei ole ollut selvää, kuinka kommunikoida lasten kanssa. Olaf kertoo lapsille, että he esiintyvät hänen teatteriseurueensa kanssa tulevassa produktiossa Auvoisa avioliitto.

Klaus epäilee, että esitys on juoni, jolla Olaf aikoo varastaa heidän rahansa, joten Klaus viettää päivän tutkimalla perintölakia Oikeusneuvos Straussin yksityiskirjastossa. Koukkukätinen mies kuitenkin keskeyttää hänen tutkimuksensa, ja vie hänet takaisin Olafin taloon. Klausin onnistuu napata pöydältä naimalaki ennen, kuin hänet viedään pois. Yöllä hän selvittää, että 14-vuotias voi mennä huoltajansa luvalla naimisiin. Hänelle selviää myös, että Olaf aikoo laillisesti naida Violetin "Auvoisassa avioliitossa" ja päästä näin käsiksi heidän omaisuuteensa. Seuraavana aamuna Klaus kertoo Olafille selvittäneensä tämän juonen. Kreivi vahvistaa Klausin tarinan ja kertoo, että Sunny on siepattu ja että hän roikkuu lintuhäkissä tornin ikkunassa, ja että hänet pudotetaan heti, jos hän tai hänen sisarensa niskoitteleåe.

Sinä päivänä Violet yrittää vierailla Sunnyn luona, mutta huomaa, että tornin ovea vartioi se Olafin kätyri, josta ei tiedä, onko hän mies vai nainen. Yöllä hän rakentaa heittokoukun ja kiipeää torniin. Kun hän saavuttaa huipun, hän kohtaa koukkukätisen miehen, joka lukitsee hänet tornin ylimpään huoneeseen, ja tuo myös Klausin sinne. Yhdessä he kolme lasta odottavat yöllä "Auvoisan avioliiton" ensiesitystä.

Oikeusneuvos Strauss on pyydetty mukaan Auvoisaan avioliittoon tuomarin rooliin (varmistukseksi, että avioliitto olisi laillinen), ja Violet esittää morsiansa. Klausin roolissa juhlavieraan ei ole vuorosanoja. Joka kerran, kun lapset yrittävät puhua Straussille tai herra Poelle (joka on saapunut katsomaan esitystä), Olaf keskeyttää heidät ja muistuttaa Sunnysta. Kun tulee Violetin aika allekirjoittaa paperi, hän tekee sen vasemmalla kädellään, laissa sanottiin, että dokumentti tuli kirjoittaa morsiamen "omalla kädellä".

Heti, kun paperi on allekirjoitettu, Olaf ilmoittaa esityksen olevan ohi, ja että Violet on nyt laillisesti hänen vaimonsa. Herra Poe, Oikeusneuvos Strauss ja monet katsojat väittävät vastaan, mutta lopulta Strauss myöntää että seremonia oli laillinen. Olafin pettymykseksi Violet kertoo Straussille allekirjoittaneensa dokumentin väärällä kädellään, ja tuomari myöntää, ettei paperi silloin ole virallinen. Olaf käskee radiopuhelimella koukkukätisen miehen pudottaa heidän sisarensa, mutta Sunny ja miehen kätyri ovat jo saapuneet lavalle. Herra Poe yrittää pidättää kreivi Olafin, mutta yksi hänen avustajistaan sammuttaa valot. Pimeydessä ja hämmennyksessä vain Violet valkoisessa hääpuvussaan pystytään näkemään. Ennen kuin Olaf joukkoineen lähtee, mies löytää Violetin pimeästä ja lupaa hänelle, että hän saa lasten perinnön, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.

Kun järjestys on palautettu, herra Poe soittaa paikalle poliisit, mutta vain Olafin pakoauto löydetään. Oikeusneuvos Strauss ehdottaa, että hän voisi adoptoida Baudelairet, mutta herra Poe ei suostu ja vetoaa siihen, että lasten vanhemmat halusivat, että lapset kasvattaisi sukulainen. Lain tahtoon alistuen Oikeusneuvos Strauss hyvästelee lapset ja jättää heidät herra Poen huomaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kirja eri kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]