Pariisin Notre-Dame

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pariisin Notre-Dame
Vuoden 1889 painoksen kuvitusta.
Vuoden 1889 painoksen kuvitusta.
Kirjailija Victor Hugo
Julkaistu 1831
Suomennos
Suomentaja Huugo Jalkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1915, tarkistettu laitos 1954
Sivumäärä 523
ISBN 951-0-20149-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pariisin Notre-Dame (ransk. Notre-Dame de Paris) on Victor Hugon vuonna 1831 julkaistu romaani. Teos on on kuvaus keskiajan Pariisista. Se kertoo Notre-Damen kellonsoittajan eli ulkonäöltään epämuodostuneen Quasimodon, mustalaistyttö Esmeraldan sekä arkkidiakoni Claude Frollon tarinan. Keskeisiä henkilöhahmoja ovat myös runoilija Gringoire sekä kapteeni Febus, johon Esmeralda rakastuu.[1]

Kirjan pohjalta on tehty lukuisia elokuvia, kuten William Dieterlen ohjaama Notre Damen kellonsoittaja (1939) ja Disneyn piirroselokuva Notre Damen kellonsoittaja (1996). Kirjaan perustuen on tehty myös musikaali (1998), jonka säveltäjä on Richard Cocciante ja sanoittaja Luc Plamondon.

Juonitiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina alkaa narrienjuhlasta Pariisissa, Ranskassa, kun kellonsoittaja Quasimodo tuodaan yleisön eteen kruunattavaksi. Samaan aikaan Esmeralda, kaunis mustalaistyttö, vetää katseita puoleensa. Häneen ihastuu muun muassa arkkidiakoni Claude Frollo. Frollo on ristiriidassa tunteidensa ja kirkon sääntöjen kanssa, mutta pian hän määrää Quasimodon kaappaamaan Esmeraldan luokseen. Esmeraldan kuitenkin pelastaa Febus ja hänen sotilaansa.

Quasimodo tuomitaan teoistaan häpeäpaaluun. Ollessaan häpeäpaalussa hän pyytää vettä. Vain Esmeralda näkee hänen janonsa ja tarjoaa Quasimodolle juotavaa, minkä johdosta Quasimodo rakastuu Esmeraldaan.

Myöhemmin Esmeraldaa syytetään Febuksen murhan yrittämisestä. Syyllinen on todellisuudessa Frollo, joka on mustasukkainen nähdessään Esmeraldan ja Febuksen yhdessä. Esmeraldaa kidutetaan tunnustuksen saamiseksi ja hänet tuomitaan hirtettäväksi. Kun Esmeraldaa viedään vankilaan, Quasimodo syöksyy alas kellonköydellä ja vie Esmeraldan katedraaliin, josta hän saa turvapaikan. Frollo kuitenkin kertoo myöhemmin runoilija Gringoirelle, että Esmeraldalta on menettänyt oikeutensa turvapaikkaan ja hän ei voi enää piileksiä katedraalissa. Hän kertoo myös, että Esmeraldaa tullaan viemään pois katedraalista teloitettavaksi. Clopin, katuesiintyjä ja varas kuulee Gringoirelta tapahtuneesta ja johtaa Pariisin rikollliset hyökkäykseen Esmeraldan pelastamisseksi. Kun Quasimodo näkee rikolliset hän olettaa, että he ovat tulleet satuttamaan Esmeraldaa ja ajaa heidät pois. Paradoksaalisesti, hän myös olettaa, että kuninkaan miehet ovat tulleet pelastamaan hänet ja yrittää auttaa heitä löytämään Esmeraldan. Esmeraldan pelastavat Frollo ja Gringoire mutta koska Esmeralda ei vieläkään tunne vastarakkautta Frolloa kohtaan tämä luovuttaa hänet kuninkaan sotilaille ja katsoo, kun Esmeralda hirtetään. Mutta Quasimodo raivostuu Frollon teolle ja tyrkkää Frollon alas katedraalin korkeuksista kohti kuolemaansa.

Kirjan viimeinen osa on omistettu Quasimodon rakkaudelle.

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esmeralda - Teoksen päähenkilö. Nuori, kaunis ja ystävällinen mustalaistyttö, jota aluksi ihaillaan esiintymistaitojensa vuoksi mutta myöhemmin vihataan ja syytetään noituudesta. Narrienjuhlassa Esmeralda osoittaa ainoana henkilönä Quasimodolle lempeyttä ja tämä saa Quasimodon rakastumaan Esmeraldaan. Esmeraldaa rakastaa myös Claude Frollo mutta Esmeralda itse rakastaa kapteeni Febusta.
  • Claude Frollo - Teoksen antagonisti, Notre-Damen arkkidiakoni, joka on pakkomielteisen rakastunut Esmeraldaan.
  • Quasimodo - Notre-Damen kuuroutunut, kytttyräselkäinen kellonsoittaja. Hänet on hylätty lapsena katedraalin portaille.
  • Febus de Chateaupers - Kapteeni, joka pelastaa Esmeraldan Quasimodon kaappaukselta. Esmeralda rakastuu pelastajaansa.
  • Pierre Gringoire - Köyhä runoilija, joka joutuu ongelmiin päätyessään vahingossa Pariisin rikollisten asuttamalle laita-alueelle. Säilyttääkseen alueen salaisen sijainnin Gringoiren on joko kuoltava tai naitava mustalainen. Vaikka Esmeralda ei rakasta Gringoirea mutta hän säälii runoilijaa ja nai tämän.
  • Jehan Frollo - Arkkidiakonin nuorempi veli, joka pyrkii parantamaan elämäntilannettaan.
  • Louis XI - Ranskan kuningas.
  • Clopin Trouillefou - Varkaiden kuningas, joka johtaa hyökkäystä Notre-Dameen pelastaakseen Esmeraldan.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten kirjan nimi: Pariisin Notre-Dame osoittaa, sekä katedraali että Pariisin kaupunki ovat hyvin tärkeässä asemassa koko teoksen ajan. Katedraali oli pahoin rappeutunut 1820-luvulla ja monet halusivat purkaa sen. Romaanin ansiosta ­katedraalista tuli yksi Pariisin tunnusmerkeistä.[2] Tärkeänä teemana on myös kohtalo. Kirjan johdannossa, Victor Hugo kirjoittaa löytäneensä sanan "ANArKH" - kohtalo kaiverrettuna katedraalin seinään. Hänen mukaansa tuo sana, etenkin sen kuolettava ja melankolinen merkitys tekivät häneen syvän vaikutuksen.

Teoksen teemoina ovat myös muun muassa keskiajan mystiikka, uskollisuus, rakkaus, elämä ja kuolema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pariisin Notre-Dame. Suomentanut Huugo Jalkanen (1954). 6. painos. WSOY, 1995 (nidottu painos 2000). ISBN 951-0-20149-9.
  1. Pariisin Notre-Dame Viitattu 17.12.2012.
  2. Hugo teki Notre-Damesta kuuluisan Historianet. Viitattu 17.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.