Koukkukätinen mies

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fernald (usein kutsuttu "koukkukätiseksi mieheksi") on kelmi amerikkalaisen Lemony Snicketin kirjoittamassa lastenkirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Hänet tunnetaan kahdesta suuresta ja terävästä koukusta siinä, missä hänen käsiensä pitäisi olla. Sarjan elokuvaversiossa häntä esittää brittiläinen Jamie Harris.

Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sarjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koukkukätinen mies on yksi kreivi Olafin teatteriseurueen alkuperäisiä jäseniä, ja pysyi Ankea alku -kirjassa esitellyistä kätyreistä pisimpään elossa ja Olafin rinnalla.

Hänen oikea nimensä on Fernald. Hänen sukunimeään ei tiedetä, mutta hän sanoi, ettei se ole sama kuin hänen isäpuolellaan kapteeni Vastakarvalla. Ennen liittymistään kreivi Olafin teatteriseurueeseen hän asui sisarensa Fionan kanssa Vastakarvan Queequeg-sukellusveneessä. He kaksi eivät kuitenkaan tulleet toimeen, ja Fernald karkasi kotoa. Ei tiedetä, milloin ja miten hän menetti kätensä. Läpi suurimman osan kirjasarjan kirjoja Fernald auttaa kreivi Olafia tämän juonissa yrittää viedä Baudelairien omaisuus. Olaf ei itse kutsu Fernaldia hänen oikealla nimellään. Hän ja Esmé Kurjimo kutsuvat häntä "Koukuksi". Yksi Fernaldin peitenimistä on O. Lucafont, joka on anagrammi Count Olafista.

Sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa kirjassa, Käärmekammiossa, hän naamioi itsensä tohtori O. Lucafontiksi ja saapui Monty-sedän taloon saatuaan puhelun Olafilta. Lopussa aikuiset ymmärtävät lopulta, kuka "Stefano" todella on, ja Lucafont tarjoutuu viemään Olafin vankilaan. Vaikka Sunny pureekin Fernaldin valekädet irti, he kaksi pakenevat silti.

Kuudennessa kirjassa, Haamuhississä, hän naamioitui Pimeä puistotie 667:n ovimieheksi. Yhä valepuvussaan hän tarjosi huutokaupassa patsaasta, jonka sisällä Quagmiren kolmoset olivat. Hän voitti huutokaupan.

Yhdennessätoista kirjassa, Synkässä syöverissä, hän kohtasi jälleen sisarensa Fionan, joka hänen isäpuolensa kapteeni Vastakarvan tavoin työskenteli Baudelairien kanssa. Kun Vastakarva katosi yllättäen ja Queequeg vahingoittui, Fiona huomasi Fernaldin olevan hänen ainut elossa oleva perheenjäsenensä, joten hän liittyi kreivi Olafin seurueeseen ollakseen lähellä veljeään.

Myöhemmin kuitenkin Fernald ja Fiona pettivät Olafin varastamalla tämän sukellusveneen. He tapasivat uudestaan isäpuolensa (joka oli Kit Snicketin sanoin "antanut anteeksi rakastamiensa ihmisten virheet"), Kitin ja Philin.

Hyvä vai paha?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernald on osoittanut katumusta tekemistään rikoksista, ja hän on sanonut, ettei ole sellaista asiaa kuin hyvät ja pahat ihmiset. Hänen mielestään kaikki ihmiset ovat kuin "salaatti jossa on hyvät ja huonot puolensa" ja hyvät ihmiset tekevät usein pahoja asioita sillä välin, kun pahat tekevät hyvää. Hän on osoittanut rakastavansa siskoaan.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla kreivi Olaf vihjailee, että Fernald ja Fiona ovat jättäneet hänen seurueensa. Hän on siis toiseksi viimeinen Olafin jättänyt apulainen, viimeinen on Esmé Kurjimo.

Kirjailija Daniel Handlerilta kysyttiin haastattelussa [1], miksi parissa viimeisessä kirjassa hyvien ja julmempien ihmisten raja oli hämärtynyt. Handler vastasi: "It's sad isn't it? I think the Baudelaires are getting older, and one of the sad facts about getting older is that you've always thought of yourself and people you know as righteous and true and the people you dislike as evil. The older you get the more muddy that water becomes". (suom. "Surullista, vai mitä? Minusta tuntuu että Baudelairet ovat kasvamassa vanhemmiksi, ja yksi vanhenemisen surullisista totuuksista on että olet aina ajatellut itsesi ja tuntemiesi ihmisten olevan hyviä ja oikeellisia, ja ihmisten, joista et pidä, olevan ilkeitä. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä mutaisemmaksi se vesi tulee."

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]