Kotikankaan asuinpaikka

Kotikankaan asuinpaikka
Sijainti
Kotikankaan asuinpaikka
Koordinaatit	65°21′15.7357″N, 25°57′6.7162″E
Valtio	Suomi
Historia
Tyyppi	Asuinpaikka
Huippukausi	kivikausi
Kaupunki	Oulu, Yli-Iin kaupunginosa
Merkitys	Myöhäiskivikautinen laaja asuinpaikka
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kotikankaan asuinpaikka on vuonna 1993 löytynyt muinainen asuinpaikka, jonka väestö on kuulunut tyypillisen kampakeramiikan kulttuuripiiriin. Samalla asuinpaikalla on asuttu tai toimittu myös varhaismetallikaudella. Se on osa Kierikin kivikautista löytökompleksia ja sijaitsee Yli-Iissä kahden kilometrin päässä Kierikin voimalaitoksesta yläjuoksulle päin Iijoen etelärannalla Kierikkisaaren kohdalla.

Alueella suoritettiin 2005-2008 sarja koekaivauksia.

Asuinpaikkojen asumukset

Asuinalue on kaksiosainen. Sen itäpuolinen osa seuraa kilometrin pituista rantavallia ja siitä on löytynyt kuusi asuinpaikkaa. Länsiosassa tunnetaan 12 asumuspainannetta, joista 6 on tuhoutunut metsäojituksessa. Asumuspainanteiden ympäriltä tiedetään suurempaa 3 keittokuoppaa. Asuinalueeseen voidaan lukea myös yli 42 pyyntikuoppaa käsittävä pyyntijärjestelmä, jossa kuopat on sijoitettu kilometrin pituiseksi jonoksi.

Vuoden 2004 kaivauksissa tutkittiin 14 m² neliön muotoisesta noin 100 m² suuruisesta asumuksesta. Sen sisältä löytyi kaksi kivettyä liettä noin 3 metrin etäisyydellä toisistaan ja asumuksen itäpäästä löytyi jätetunkio. Pieniä työstettyjen kivien löytöjä tehtiin koko lattian pinnan alueelta. Lattian reuna-alueelta huomattiin hiekassa seinän rakenteista johtuvia jälkiä.

Vuoden 2006 kansainvälisen NOCUSO-kurssiin liittyvässä kaivauksissa avattiin yksi asumuspainanne 12 m² alalta ja lisäksi tutkittiin kahdesta muusta asuinpainanteesta muutama koeruutu. Lattiapinnan lisäksi tutkittiin asumuksen keskellä ollutta tulisijaa. Painanteen reunassa ollut liesi saattaa olla keramiikan polttamiseen liittyvä "uuni".

Vuonna 2007 järjestettiin taas kansainvälinen kaivauskurssi, jossa tutkittiin edellisten kolmen asumuksen ryppäästä yhtä 12 m² alalta. Tällä kertaa löytyi myös asbestisekoitteista keramiikkaa, mutta ei jälkiä asumuksen rakenteista. Saman alueen tutkimista jatkettiin vuonna 2008.

Ajoitukset

Muun muassa nuotioiden hiilenpalaisista on tehty ajoituksia, jotka osoittavat pitkän asumishistorian. Kolme vanhinta ajoitusta ovat noin 3 900−3 800 eaa.. Seuraavien kohteiden kuusi ajoitusta 3 600−3 500 eaa.. Loput seitsemän ajoitusta jakaantuvat 3 360 eaa. (2 ajoitusta), 2 670 eaa., 2 300 eaa. (2 ajoitusta), 2 130 eaa. ja 700 eaa.. Viimeinen ajoitus on varhaismetallikaudelta eli pronssikaudelta. Rautakuonan esiintyminen pyyntikuopassa osoittaa oleskelua myös rautakaudella.

Esineistö

Meripihkakorut

Kampakeramiselta kaudelta tunnetaan vain Kierikistä muutamia meripihkaesineitä. Ne yleistyivät seuraavalla Kierikin keraamisella kaudella. Ainoa etelärannalta löytynyt meripihkakoru on ehjä putkihelmi, jonka löytökorkeuden perusteella (60,15 metriä merenpinnan yläpuolella) lienee eräs Kierikin vanhimpia. Se löytyi vuoden 2008 kaivauksilla.

Keramiikka

Asuinpaikoilta löytynyt keramiikka kuuluu pääosin tyypilliseen kampakeramiikkaan. Vuoden 2007 kaivauksilta löytyi myös asbestisekoitteista keramiikkaa, mutta siinäkin oli edellisen tapaisia kampaleimoja. Kyseessä ei ollut Kierikin keramiikkaa.

Vuoden 2007 keramiikkalöydöt ovat sikäli hyvin säilyneitä, että sirpaleiden pinnalta huomattiin maalia. Maali on säilynyt poikkeuksellisen hyvin, koska löytöpaikka on ympäristöään paljon korkeammalla ja sitä kuivempi. Ruukun sirpaleita löytyi vain muutamia, mutta niistä huomattiin mielenkiintoisia asioita. Astioiden sisäpintaan on ilmeisesti sivelty koivutervasta valmistettu kalvo, joka saattaa liittyä astian vedenläpäisyyn. Normaalisti poltettu ruukku suotaa veden seinämän lävitse 10 tunnissa, mutta rasva tai koivuntervakalvo estäisi sen. Oksidoituneena terva muuttuu mustaksi ja sitä voi olla vaikeaa erottaa noesta tai maalista. Maalatut kohdat sijaitsivat ruukun suun reunassa ja maalattu sauma on reunustettu saveen painetuilla suorakulmaisilla kampakuvioilla. Maalia löytyi sekä reunan sisä- että ulkopuolelta. Osa maalatuista viivoista etenevät ruukun kylkeä pitkin, mutta niiden muodostamia kuvioita ei hahmotettu. Elektroniemissioon perustuvalla menetelmällä löydettiin maalista vahvat hapen ja raudan signaalit, eli maalin pigmentti saattaa olla mustaa hematiittia.

Muuta

Esinelöydöt käsittivät kampakeramiikan sirpaleita, kvartsi- ja kivilaji-iskoksia, kvartsiytimiä, vähän venäläistä piitä ja palanutta luuta. Löydetyt kolme savi-idolia esittävät eläin- tai ihmishahmoja.

Samaa asuinpaikkaa on käytetty myös varhaismetallikaudella, koska yhdestä pyyntikuopasta löydettiin rautakuonaa. Oleskelua tukevat myös muutamat radiohiiliajoitukset.

Tutkimushistoria

Paikka löytyi vuonna 1993, ja sen kartoitti vuonna 1995 Pentti Koivunen ja inventoi tarkemmin Hans-Peter Schulz vuonna 1997. Vasta vuosina 2005-2008 suoritettiin sarja koekaivauksia kansainvälisen kaivauskurssin nimissä johtajanaan Andre Costopoulos.

Lähteet

• Franzén, Patrik: Kevyttä ja kaunista - Yli-Iin meripihkalöydöt, s. 151-159. kirjasta "Ei kiveäkään kääntämättä". Tornio: Oulun Yliopisto, 2009. ISBN 978-952-92-6079-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
• Nuñez, Milton & Franzén, Patrik: Implications of Baltic amber finds in northern Finland 4000–2000 BC. Archaeologia Lituana, 2011, 12. vsk, nro 1, s. 10-24. Vilna, Liettua: Akademinė Leidyba. ISSN 1392-6748. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 27.11.2012. (englanniksi)
• Costopoulos, Andre & Vaneeckhout, Samuel & Paberzyte, Ieva & Hulse, Eva & Okkonen, Jari: Clear Evidence of Black Painted Typical Comb Ceramics at Kierikki. Fennoscandia Archaeologica, 2006, nro 23, s. 55-59. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura. ISSN 0781-7126. Artikkelin verkkoversio (PDF).
• http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/r_hanke_det.aspx?HANKE_ID=9626 (Arkistoitu – Internet Archive)