Koristekrassit
Sivulta puuttuu | Koristekrassit | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Köynnöskrassi eli isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus) |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Koristekrassit Wikispeciesissä |
Koristekrassit, myös köynnöskrassit (Tropaeolum) on kasvisuku, joka käsittää noin 80 yksi- ja monivuotista ruohoa, joista valtaosa on kotoisin Andeilta.[2] Suvun lajeista tunnetuin on isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus), joka on suosittu yksivuotinen köynnös.[3] Toinen yleisesti viljelty laji on kanariankrassi (Tropaeolum peregrinum),[4] joka nimestään huolimatta on kotoisin Perusta.[5]
Krassi vaatii aurinkoisen kasvupaikan ja kuohkean maan, sillä se ei siedä juurillaan seisovaa vettä. Suomessa yleensä taimet esikasvatetaan sisällä ja istutetaan ulos tai parvekkeelle hallojen loputtua. Krassin siemeniä voi kerätä seuraavan vuoden istutuksia varten. Toisaalta kukkimiskausi venyy pitemmäksi, jos kukat leikataan pois ennen siementen muodostumista.
Krassin kukkia voi käyttää myös salaatissa.[3]
Köynnöskrassien sukuun kuuluu myös anu eli mukulaköynnöskrassi[6] (Tropaeolum tuberosum), jota Andeilla viljellään syötävien tärkkelyspitoisten mukuloiden vuoksi.[7]
Lajeja [muokkaa]
- Tropaeolum azureum – siniköynnöskrassi
- Tropaeolum majus – isoköynnöskrassi
- Tropaeolum minus – pikkuköynnöskrassi
- Tropaeolum peltophorum – nukkaköynnöskrassi
- Tropaeolum peregrinum – kanarianköynnöskrassi
- Tropaeolum polyphyllum – kultaköynnöskrassi
- Tropaeolum speciosum – liekkiköynnöskrassi
- Tropaeolum tricolor – kirjoköynnöskrassi
- Tropaeolum tuberosum – mukulaköynnöskrassi
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Stevens, P. F. (2001-2010): Angiosperm Phylogeny Website (Tropaeolaceae) (englanniksi)
- ↑ Nasturtium Alpines - the gems of the mountains
- ↑ a b Köynnöskrassi Kasvikset
- ↑ Kanariankrassi Kasvikset
- ↑ Rainy side (englanniksi)
- ↑ a b Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 288. WSOY, 1997. ISBN-0-21295-4.
