Kompetentti lapsi
Kompetentin lapsen käsite on ollut lapsuudentutkimuksessa esillä 1990-luvulta asti.[1] Kompetentin lapsen piirteiksi on määritelty muun muassa lapsen aktiivinen vaikuttaminen sosiaalisen todellisuuden muovaamiseen, kypsyys, itsereflektiivisyys, vastuullisuus, tavoitteellisuus, lapsen tasavertaisuus aikuisen kanssa, sekä lapsen kompetenttius tässä hetkessä eikä vasta tulevaisuudessa.[2] Käsitteen sisällöllisten ulottuvuuksien on katsottu peilaavan muuttuneita yhteiskunnallisia olosuhteita. Yksilöllisyyttä korostava myöhäismoderni aika vaatii aiempaa enemmän joustavuutta, oma-aloitteisuutta ja reflektiivistä toimintakykyä valmiiksi annettujen rooliodotusten täyttämisen sijaan.[3] Osana tätä muutosta lasten asemaa sekä heidän suhdettaan aikuisiin on määritelty uudestaan.[4] Lapsuuden määrittelyiden muutokset perustuvat myös lapsikeskeisen ajattelutavan yleiseen esiinmarssiin ja politisoitumiseen (johtuen osittain YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta) sekä lapsuuden sosiologian nousuun tieteenalana. Lapset tuotiin sosiologisen teorian keskiöön ja heidät alettiin ymmärtää aikuisiin verrattavina sosiaalisina toimijoina.[5] Yksi merkittävä lapsuuden uudenlaisen institutionaalistumisen seuraus on ollut pedagogisten toimien kiinnittyminen yksittäiseen lapseen yleisten ikäperusteisten käytäntöjen sijasta.[1]
Kompetenttia lasta määrittävät ajatusmallit ovat saaneet runsaasti myös kritiikkiä osakseen. Esimerkiksi Vandenbroeck ja Bouverne-Debie ovat korostaneet kompetentin lapsen käsitteen olevan kulttuurisidonnainen eikä millään muotoa arvovapaa.[6] Pohjoismaisessa varhaiskasvatuspedagogiikassa ja yleisemmin länsimaisessa kulttuurissa lapsen odotetaan olevan kykenevä kypsään neuvotteluun ja järkevään verbaaliseen ulosantiin kun taas monissa muissa kulttuureissa tunnepitoiset toimintamallit ovat yleisiä.[6] Tämä on johtanut siihen, että vähemmistökulttuurin edustaja suljetaan yhä usein kompetentti lapsi – käsitteen ulkopuolelle.[7] Grantin ja Sleeterin mukaan vähemmistökulttuurista tulevien lasten oma kulttuuri pyritään häivyttämään ja vahvistamaan valtakulttuurin piirteitä.[8]
Uprichard korostaa, että käsitteen ”kompetentti” käyttö sekä aikuisen että lapsen kohdalla on yksipuolinen ja antaa vääristyneen kuvan molempien osapuolten toimijuudesta.[9] Esimerkiksi Alanen ja Kalliala ovatkin korostaneet kompetentin lapsen käsitteessä sosiaalisen kontekstin merkityksen korostamista.[10][11] Esimerkiksi Uprichardin mukaan kompetentin lapsen käsite pitää sisällään myös liian haastavia vaatimuksia ja kompetentilta lapselta saatetaan vaatia epärealistisia ominaisuuksia, mikä on johtanut aikuisuuden ja lapsuuden välisen rajan hälventymiseen.[12] Kehityskulku on johtanut vastareaktioon, joka näkee aikuisen ehdottoman auktoriteettiaseman suhteessa lapsiin sekä lasten toiminnan rajoittamisen tämän suojelemiseksi tavoiteltavana asiaintilana.[3] Strandellin mukaan viime vuosituhannen vaihteessa suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin kokea lisääntyvässä määrin tarvetta suojella lapsia erilaisilta riskeiltä ja sosiaalisilta ongelmilta.[13] Lasten yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ei ole pyritty kokonaan häivyttämään, mutta valtaa on enenevässä määrin pyritty siirtämään takaisin aikuisille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kampmann, Jan. 2004. Societalization of childhood. New opportunities? New demands? Teoksessa Helene Brembeck, Barbro Johansson & Jan Kampmann (toim.): Beyond the competent child. Exploring contemporary childhoods in the Nordic welfare societies. Frederiksberg: Roskilde University Press.
- ↑ Ellegaard, T. 2004. Self-governance and incompetence teachers´construction of “the competent child”. Teoksessa H. Brembeck, B. Johansson & J. Kampmann (toim.) Beyond the competent child. Roskilde: Roskilde University Press, 177-197.
- ↑ a b Fendler, Lynn. 2001. Educating flexible souls. The construction of subjectivity through developmentality and interaction. Teoksessa Kenneth Hultqvist & Gunilla Dahlberg (toim.): Governing the child in the new millennium. New York: RoutledgeFalmer, 119−142.
- ↑ Lee, Nick 2001: Childhood and society. Growing up in an age of uncertainty. Maidenhead: Open University Press. Sivut 11-20.
- ↑ Lee, Nick 2001: Childhood and society. Growing up in an age of uncertainty. Maidenhead: Open University Press. Sivu 38.
- ↑ a b Vandenbroeck, M & Bouveren-Debie, M. 2010. Lasten toimijuus ja kasvatuksen normit: neuvoteltu yhtälö. Teoksessa K. P Kallio, A. Ritola.Koskinen ja R. Rutanen (toim) Missä lapsuutta tehdään? Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 105. Helsinki: Yliopistopaino.
- ↑ Gitz-Johnasen, T. 2004. The Incompetent Child: Representetations of Ethnic Minority Children. - Beyond the competent child. Exploring contemporary childhoods in the Nordic welfare societies. H. Brembeck, B. Johansson, and J. Kampmann (eds.) Frederiksberg C; Roskilde University Press.
- ↑ Grant, C.A & Sleeter, C.E. 2007. Turning on learning. Five approaches for multicultural teaching plans for race, gender and disability. New York. John Willy and sons.
- ↑ Uprichard, E. 2008. Children as Being and Becomings: Children, Childhood and Temporality. Children & Society Volume 22. Sivu 303.
- ↑ Alanen, L. & Bardy, M. 1990. Lapsuuden aika ja lasten paikka. Tutkimus lapsuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiaalihallituksen julkaisusarja 12. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
- ↑ Kalliala, M. 2008. Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus.
- ↑ Uprichard, E. 2008. Children as Being and Becomings: Children, Childhood and Temporality. Children & Society Volume 22. Sivu 304.
- ↑ Strandell, Harriet. 2012. Lapset iltapäivätoiminnassa. Koululaisten valvottu vapaa-aika. Helsinki: Gaudeamus.