Kloorietyyni
| Kloorietyyni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C#CCl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2HCl |
| Moolimassa | 60,478 g/mol |
| Sulamispiste | –126 °C[2] |
| Kiehumispiste | –30 °C [2] |
Kloorietyyni eli klooriasetyleeni (C2HCl) on kloorattuihin alkyyneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste on suhteellisen pysymätöntä ja myrkyllistä kaasua.
Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kloorietyyni on väritöntä ja voimakkaan pahanhajuista kaasua.[3] Se ei liukene veteen, mutta liukenee vähäisessä määrin etanoliin[4]. Yhdiste on ilmassa äärimmäisen helposti syttyvää ja räjähtävää ja on stabiilia vain suojakaasun alaisuudessa pimeässä. Se on myrkyllistä ja ärsyttää hyvin voimakkaasti hengitysteitä.[3][5]
Kloorietyyniä on havaittu huomattavia määriä vulkaanisissa kaasuissa muun muassa Etnalta, Vulcanolta ja Satsuma-Iwojima-tulivuorelta. Lisäksi sitä on havaittu muodostuvan maaperässä abioottisissa olosuhteissa katekolista niin kusutulla Fenton-reaktiolla Fe3+-ionien katalysoimana.[5][6] Kloorietyyniä voidaan valmistaa synteettisesti 1,2-dikloorieteenin ja natriumhydroksidin etanoliliuoksen välisellä reaktiolla elohopeasyanidin läsnä ollessa[3]. Sitä muodostuu myös kuumennettaessa diklooriakryylihappoa[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Chloroethyne – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 72. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c Peter Pässler, Werner Hefner, Klaus Buckl, Helmut Meinass, Andreas Meiswinkel, Hans-Jürgen Wernicke, Günter Ebersberg, Richard Müller, Jürgen Bässler, Hartmut Behringer & Dieter Mayer: Acetylene, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 5.7.2016
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–97. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c David J. Triggle,John B. Taylor: Comprehensive Medicinal Chemistry II, s. 200. Elsevier, 2006. ISBN 978-0080445137. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2016). (englanniksi)
- ↑ Gordon W. Gribble: Naturally Occurring Organohalogen Compounds – A Comprehensive Update, s. 22–23. Springer, 2009. ISBN 978-3-211-99322-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2016). (englanniksi)