Kitararauskut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kitararauskut
Amerikankitararausku (Rhinobatos productus)
Amerikankitararausku (Rhinobatos productus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Rauskukalat Rajiformes
Heimo: Kitararauskut
Rhinobatidae
Müller & Henle, 1837[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kitararauskut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kitararauskut Commonsissa

Kitararauskut (Rhinobatidae) on rauskukaloihin kuuluva ruskokalaheimo. Heimon lajit ovat pääosin mereisiä. Varhaisimmat tähän heimoon kuuluvien lajien fossiileista on ajoitettu jurakauden loppupuolelle[2].

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitararauskujen heimon monofyleettisyys ja siihen kuuluvien lajien määrä on epäselvä ja vaihtelee lähteestä riippuen 37–64 lajin välillä. Myös heimon suhteet muihin rauskukaloihin ja erityisesti rauskujen heimoon (Rajidae) ovat epäselviä. Joseph S. Nelsonin kirjassa Fishes of the World vuodelta 2006 kitararauskuihin luetaan kuuluvaksi neljä sukua Aptychotrema, Rhinobatos, Trygonorrhina ja Zapteryx. Aikaisemmin kitararauskuihin luettiin kuuluvaksi myös Rhynchobatus-suvun lajit ja helmilapiorausku (Rhina ancylostoma), jotka ovat erotettu omiksi heimoikseen Rhynchobatidae ja Rhinidae. Eräät luonnontieteilijät sijoittavat ne vielä omaan lahkoonsa Rhiniformes. Myös kitararauskujen lahkosta on erimielisyyttä ja muun muassa ITIS lukee sen omaksi lahkokseen Rhinobatiformes.[2][3][4][1]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituudeltaan kitarauskujen heimon lajit ovat yleensä 50–150 cm ja osa kasvaa jopa 3 metriä pitkiksi. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat rauskujen ja haiden välimuoto. Ruumis on melko litteä ja kapea pää ja suuret rintaevät antavat sille kolmiomaisen muodon. Vatsaevät ovat melko suuret ja kolmion- tai pyöreänmuotoiset. Kitarahailajeilla on kaksi suurehkoa pyrstöevää ja pyrstöevä on samankaltainen kuin hailla. Hampaat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Lajit ovat ovovivipaarisia eli synnyttävät eläviä poikasia.[2][3][5]


Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitararauskuja tavataan kaikista valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Ne ovat pääosin suolaisten rannikkovesien kaloja, mutta joitakin lajeja tavataan myös murtovesistä. Lajit viihtyvät mutaisilla ja hiekkaisilla pohjilla. Kitararauskujen ravintoa ovat pohjan selkärangattomat eläimet ja kalat.[2][3][5]

Monet kitararauskut ovat tärkeitä saaliskaloja ja niiden lihaa syödään tuoreena, pakastettuna sekä kuivattuna ja suolattuna.[2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rhinobatidae ITIS. Viitattu 09.04.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Family Rhinobatidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  3. a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 74. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.04.2011). (englanniksi)
  4. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 12. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  5. a b c Family Rhinobatidae (PDF) FAO. Viitattu 09.04.2011. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.