Kevlar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kevlarin kemiallinen rakenne, lihavoinnilla kuvattu monomeeri, katkoviivalla vetysidos

Kevlar on aramidikuituihin kuuluvan synteettisen kuidun polyparafenyleenitereftaaliamidin kauppanimi. Se on painoonsa nähden viisi kertaa vahvempaa kuin lujimmat teräksetlähde?. Kevlarin kehitti DuPont-yhtiö 1960-luvun puolivälissä Stephanie Kwolekin tekemän työn pohjalta. Alun perin tarkoituksena oli kehittää kevyt, kestävä ja vähemmän polttoainetta kuluttava materiaali autonrenkaisiin. Kevlaria valmistetaan p-fenyleenidiamiinin ja tereftaloyylikloridin välisellä polykondensaatioreaktiolla.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevlarin lujuus on samaa luokkaa kuin lujimpien teräksienlähde?. Se sietää lisäksi hyvin lämpöä ja kestää 400 °C lämmön sulamatta.

Kevlarin synteesi

Kevlaria käytetään yleensä luodinkestävissä liiveissä, kypärissä, extreme-urheilun välineissä ja lentokoneiden osissa. Lisäksi Kevlaria on käytetty autonrenkaiden rakenteissa ja asbestin korvikkeena, kuten myös paneelikaiuttimien elementeissä ohuena kestävänä värisevänä kalvona. Sitä käytetään sen keveyden ja venymättömyyden vuoksi myös purjeveneiden kilpapurjeissa ja salibandymailojen varsissa hiilikuituun yhdistettynä.

Jäykissä kappaleissa, kuten lentokoneen osissa, Kevlaria ei käytetä sellaisenaan, vaan kuidut sekoitetaan muoviin (lujitemuovi). Myöskään kankaissa Kevlaria ei käytetä sellaisenaan, vaan kankaassa on muitakin synteettisiä kuituja.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.