Kevät (Botticelli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kevät
La Primavera
Botticelli-primavera.jpg
nimi Kevät
La Primavera
tekijä Sandro Botticelli
valmistumisvuosi 1478
taiteenlaji Tempera puulevylle, renessanssin taide
korkeus 203 cm
leveys 315 cm
sijainti Uffizi
paikkakunta Firenze[1]

Kevät eli La Primavera on italialaisen renessanssimaalari Sandro Botticellin maalaus noin vuodelta 1478.[1] Maalaus esittää Venus-jumalatarta kevätpuutarhassa muiden Kreikan mytologian hahmojen keskellä.[2]

Kevät ja Venuksen syntymä ovat Botticellin tunnetuimmat antiikin tarustoon perustuvista teoksista.[3] Kevät on kooltaan varsin suuri, noin kaksi metriä korkea ja runsaat kolme metriä leveä. Yhtä kookkaina oli aiemmin maalautettu lähinnä uskonnollisia aiheita.[4] Botticelli maalasi teoksen Lorenzo de' Medicin nuorten sukulaisten kaupunkiasuntoon kiinnitettäväksi leposohvan yläpuolelle, sillä varhaisimmat maalliset maalaukset tehtiin joko huonekalujen tai seinien oheen.[5]

Aihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauneuden jumalattaren Venuksen yläpuolella on rakkauden sanansaattaja Cupido, jolla on ampuessaan silmät kiinni. Vasemmalla puolella on puutarhan suojelija Mercurius, ja kolme sulotarta eli taiteen muusaa tanssii käsi kädessä. Kuvan reunassa siivekäs tuulen jumala Zefyros eli länsituuli ahdistelee kukkia suustaan syöksevää maan nymfiä Khlorista. Heidän edessään on kevään ja kukkien jumalatar Flora, joksi Zefyros muutti Khloriksen, koska katui käytöstään. Kukka-asuinen Flora kylvää kukkia helmastaan.[3][2]

Vaikka hahmot ovat antiikin mytologiasta, tilanne ei ole peräisin tietystä mytologian kohtauksesta.[4] Kevään merkitys ei aiheen suhteen ole muutenkaan täysin selvä.[3] Arvoituksellinen kuva voi olla allegoria kevään saapumisesta, jota muun muassa Ovidius on kuvannut.[2] Botticelli myös yhdisti maalauksiinsa antiikin ohella aineksia kristinuskon perinteestä. Kevään lempeä ja unelmoiva Venus muistuttaa Madonnaa ruusutarhassa.[6]

Maalauksen henkilöhahmoilla lienee antiikin ohella muita, esimerkiksi uusplatonilaisuuteen ja astrologiaan liittyviä, merkityksiä. Uusplatonismin ansiosta pakanalliset antiikin aiheet saivat usein kristillisen merkityksen. Tilaajan toiveet ovat todennäköisesti vaikuttaneet aiheeseen, ehkä myös renessanssitaiteen tapa esittää kuvallisia arvoituksia.[3][4]

Gobeliinia muistuttava sommittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flaamilainen mille fiori-tyylinen kuvakudos, Kuningatar Semiramis ja hänen palvelijansa, noin 1480.

Antiikin kertomuksiin viittaava aihe on renessanssille tyypillinen, mutta kuva on toteutettu vältellen ajalle ominaista perspektiivistä esitystapaa. Tausta on pikemminkin koristeellinen kuvapinta kuin tilallinen perspektiivikuvaus, ja hienostuneet hahmot tuntuvat leijuvan sen edessä.[3] Mille fiori eli tuhansilla kukilla siroteltu pinta ja sommittelun litteys yhdistävät Botticellin maalauksen gobeliineihin, joissa mille fiori -teemaa tosin sovellettiin hieman myöhemmin. Kalleimpia suurista seinällä pidettävistä taideteoksista eli gobeliineja kudottiin 1400-luvulta alkaen Ranskassa ja Flanderissa. Kevät on saatettu teettää seinävaatteen sijaan huokeampana maalauksena.[7][4] Maalauksissa oli muutenkin tapana mukailla arvokkaampien gobeliinien ja muiden kuvakudosten ominaisuuksia.[3]

Vastaavan kokoiset yksityisasuntoihin tehdyt ei-uskonnolliset teokset olivatkin näihin aikoihin asti olleet ritariaiheisia gobeliineja.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • TOP, Koululaisen tietokeskus 3, s. 215, WSOY 1980, ISBN 951-0-09275-4
  • Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7.
  • ”Osa 2 Assyria - Cicero”, Otavan suuri ensyklopedia. 2. painos. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05063-X.
  • Wirtz, Rolf C.: Taide & arkkitehtuuri Firenze. Köln: Könemann, 2001. ISBN 3-8290-7360-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Honour & Fleming 1992: 394.
  2. a b c Wirtz 2001: 150.
  3. a b c d e f Varhaisrenessanssin maalaustaide: antiikin kristinusko kohtaamisia Teatterikorkeakoulun ”Tila, kuva, aatteet” -luentosarjan oheismateriaali. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Viitattu 31.5.20109.
  4. a b c d Varhaisrenessanssi (Tietoikkuna, Taidehistorian aikajana) Jyväskylä Helsinki: Jyväskylän yliopisto Taidehistorian laitos. Viitattu 31.5.2010.
  5. TOP 3, s. 215
  6. Otavan suuri ensyklopedia 1979: Osa 2 AssyriaCicero s. 642–643.
  7. a b Honour & Fleming 1992: 395.