Kenraalin morsian
| Kenraalin morsian | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Ville Salminen |
| Käsikirjoittaja | Topias (Toivo Kauppinen) |
| Perustuu | Toivo Kauppisen näytelmään Kenraalin morsian, 1949 |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja |
Osmo Harkimo Kauno Laine |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Elsa Turakainen Eino Kaipainen Sakari Halonen Kullervo Kalske |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Levittäjä | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1951 |
| Kesto | 66 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kenraalin morsian on Ville Salmisen ohjaama suomalainen mustavalkoinen sotilasfarssi vuodelta 1951. Se pohjautuu Topiaksen näytelmään Kenraalin morsian vuodelta 1949.
Kevyessä farssissa kapteeni Saarron anoppi, rempseä matkakirjailija Sofi ”Tussari” Tissari (Elsa Turakainen) surrauttaa harjoitusleirille moottoripyörällä ja antaa sotapojille esimerkkiä, miten eletään.[1][2][3] Sotilaallisen äksiisin sijasta elokuva kertoo kesäisistä lemmenleikeistä.[4]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Elsa Turakainen | … | Sofi Tissari alias Tussari |
| Eino Kaipainen | … | kenraalimajuri Anton Narva |
| Sakari Halonen | … | sotamies Taavetti Hurskainen |
| Kullervo Kalske | … | kapteeni Veikko Saarto |
| Ruth Luoma-aho | … | Irma Saarto |
| Leena Häkinen | … | Kaisa |
| Eija Inkeri | … | luutnantti Naulan morsian |
| William Markus | … | luutnantti Naula |
| Irja Ranin | … | karjakko |
| Lasse Pöysti | … | Jukka, korpraali |
| Olavi Virtamo | … | sotamies |
| Kauko Vuorensola | … | korpraali |
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarviossa Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti) huomautti, ettei elokuvalle ole eduksi jos sen parasta antia on musiikki. Hänen mukaansa Harry Bergström onnistuu pelastamaan aika monta kohtausta. Elsa Turakainen sai kiitosta usealta kriitikolta, mutta soraääniäkin kuului, kuten Rakel Jylhän (Keskisuomalainen) kommentti: Turakainen ”ei tällä kertaa saavuta samanlaista täysosumaa kuin Kauniin Veeran tummista silmistä laulavana ruhtinattarena.”[5]
Myöhemmässä kritiikissä Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) luonnehtii elokuvaa musiikkinumeroilla jatketuksi kankeaksi sotilasfarssiksi.[3] Toisen kriitikon (Tv-maailma 5/2012) mukaan rutiinityönä ohjatun elokuvan parasta antia on Elsa Turakaisen iloinen säteily.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Telvis.fi.
- ↑ Yle.fi Tv2 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 4.4.2011, s. D 5.
- ↑ a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 5/2012, s, 21.
- ↑ Kenraalin morsian Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 22.3.2014.