Kelttikalat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kelttikalat
Keltit
Juovakeltti (Mugil cephalus)
Juovakeltti (Mugil cephalus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Eucarya
Kunta: Eläinkunta
Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset
Chordata
Alajakso: Selkärankaiset
Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset
Actinopterygii
Lahko: Kelttikalat
Mugiliformes
Berg, 1940
Heimo: Keltit
Mugilidae
Cuvier, 1829
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kelttikalat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kelttikalat Commonsissa

Kelttikalat (Mugiliformes) on viuhakeväisiin kuuluva kalalahko. Lahkon kaloja tavataan kaikista lämpimistä ja lauhkeista valtameristä. Lahkoon kuuluu ainoastaan yksi heimo keltit (Mugilidae)

Taksonomia ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat kelttikaloihin kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu oligoseenikaudelle. Lahkon ja heimon taksonominen asema on pitkään ollut epäselvä. Aikaisemmin keltit luokiteltiin usein kuuluvaksi ahvenkaloihin. Nykyään lahkon läheisimmiksi sukulaisiksi katsotaan hopeakylkikalat. Lahkoon kuuluu 17–20 sukua ja noin 72 lajia. Kooltaan kelttikalaljit ovat keskikokoisia tai suuria kaloja. Suurimmat lajit voivat saavuttaa 90–160 cm:n pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat voimakas sukkulamainen ruumis, kaksi pienikokoista selkäevää, korkealla ruumiissa sijaitsevat rintaevät, pieni suu, pienet siivilahampaat ja kookkaat suomut. Suomut peittävät koko kalaan ruumiin lukuun ottamatta eviä. Kelttikalalajeilla ei ole kylkiviivaa. Kelttikaloilla on poikkeuksellisen pitkä suolisto. Väriltään lahkon lajit ovat tyypillisesti harmaita, sinisiä, ruskeita tai vihertäviä tummin poikkijuovin. Evät ovat väriltään harmahtavia tai kellertäviä.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelttikaloja tavataan lämpimistä ja lauhkeista vesistä rannikoiden läheisyydesta. Liza abu-laji elää vain makeissa vesissä. Suomen vesialueilta tavattuja kelttikalalajeja ovat ohuthuulikeltti (Liza ramada) ja paksuhuulikeltti (Crenimugil labrosus). Kelttikalat liikkuvat matalissa, tyypillisesti alle 20 metrin syvyisissä, vesissä parvina. Niiden ravintoa ovat levät, pienet selkärangattomat eläimet ja kuollut orgaaninen aines. Kelttikalat ovat useilla alueilla runsaasti kalastettuja ja kaupallisestikin merkittäviä ruokakaloja.[1][2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 262-263. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.09.2013). (englanniksi)
  2. a b Order Summary for Mugiliformes (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 13.9.2013. (englanniksi)
  3. a b Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 130-131. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.
  4. a b Order Mugiliformes (PDF) FAO. Viitattu 13.09.2013. (englanniksi)
  5. a b Dianne J. Bray & Douglass F. Hoese: Mugilidae Fishes of Australia. Viitattu 13.09.2013. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.