Keijo Seppänen
| Keijo Seppänen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Keijo Martin Seppänen |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1912 Kotka |
| Kuollut | 1977 |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Keijo Martin Seppänen (12. joulukuuta 1912 Kotka – 1977[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki näyttämöuransa lähinnä kaakkoisen Suomen lavoilla, kuten Viipurin Kaupunginteatterissa, 1930- ja 1940-luvuilla.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keijo Seppäsen vanhemmat olivat sähköasentaja Aleksander Seppänen ja Hildur Lindgren. Hän opiskeli näyttämötaiteita muun muassa Kuusankosken Työväenopistossa. Seppäsen ensimmäinen näyttelijänkiinnitys oli Kotkan Maakuntateatteriin 1933–1937. Vuosina 1938–1939 ja edelleen 1940–1942 hän työskenteli näyttelijä-järjestäjänä Lahden Teatterissa. Jatkosodan aikana tie jatkui Viipurin Kaupunginteatteriin 1942–1943 ja Kannaksen Teatteriin 1943–1944. Sodan jälkeen Seppänen näytteli Tampereen Ympäristöteatterissa 1946–1947 ja 1950. Vuosina 1948–1950 hän näytteli Kuusankosken Teatterissa.[2]
Seppäsen roolitehtäviä olivat muun muassa Kamelianaisen Armand ja herra Avovirta Mika Waltarin komediassa Huhtikuu tulee, joka oli 1950-luvun taitteessa varsin suosittu näytöskappale kautta Suomen. Seppäsen ohjaustehtäviä olivat muun muassa Seitsemän veljestä, Neljä naista, Syntynyt terve tyttö ja Paljon melua tyhjästä.[2][3]
Suomalainen elokuvateollisuus pyöri täysillä Seppäsen aktiiviuran aikana, mutta Seppänen oli mukana vain yhdessä elokuvassa. Hänellä oli kreditoimaton tehtävä Ville Salmisen melodraamassa Haaviston Leeni vuonna 1948.[4]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seppäsen ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä ja laulaja Olivia Gebhard (1897–1976). Liitto alkoi 1937 ja päättyi eroon 1946. Pariskunnan Seppänen-Gebhard liitto oli värikäs ja vaiheikas, ja siihen toi oman lisänsä viidentoista vuoden ikäero. Vuonna 1946 Seppänen avioitui pankkivirkailija Eeva Airi Järveläisen kanssa.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Asunmaa, Martti: Olivia Gebhard - todellinen Elämän taiteilija Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ a b c d Teatterin maailma 1950, s. 228
- ↑ Ilona-tietokanta : Esitys : Huhtikuu tulee Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ Haaviston Leeni Elonet.