Kehotus
| Kehotus | |
|---|---|
| Προτρεπτικός | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Aristoteles |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | filosofia, dialogi |
| Julkaistu | n. 353 eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kehotus (m.kreik. Προτρεπτικός, Protreptikos; lat. Protrepticus)[1] oli Aristoteleen kirjoittama filosofinen dialogi. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan katkelmia myöhempien antiikin aikaisten kirjailijoiden teosten kautta.[2][3][4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aristoteles kirjoitti dialoginsa Kehotus suhteellisen varhaisessa vaiheessa, opiskellessaan Platonin Akatemiassa.[2] Dialogilla on joitakin yhteyksiä Isokrateen teokseen Antidosis, minkä perusteella tutkijat ovat ajoittaneet sen noin vuoteen 353 eaa.[3] Dialogi oli omistettu jollekin Themison-nimiselle henkilölle. Tämä oli oletettavasti jonkun Kyproksen kaupungin tuolloisia hallitsijoita tai muita merkkihenkilöitä, mutta hänestä ei tiedetä enempää, eikä yhteyttään Aristoteleehen tunneta varmuudella.[5]
Dialogi oli antiikin aikana hyvin tunnettu.[6] Zenon Kitionlaisen mukaan hänen opettajansa kyynikko Krates luki Kehotusta.[4] Kehotus toimi myös mallina Ciceron dialogille Hortensius. Tämä tukee sitä oletusta, että myös Aristoteleen teos oli muodoltaan dialogi.[7]
Dialogista on säilynyt kaksikymmentä katkelmaa useiden myöhäisantiikin aikaisten kirjailijoiden tekemissä lainauksissa.[8] Pisin tunnettu katkelma teoksesta on Oksyrhynkhoksen papyruksiin kuuluvassa papyruksesta (P.Oxy. 666), joka sisältää myös Stobaioksen lainaamana tunnetun kohdan, sekä hieman tekstiä tämän kohdan ympäriltä ja keskeltä. Lisäksi dialogista on säilynyt katkelmia muun muassa Iamblikhoksen, Aleksanteri Afrodisiaslaisen, Davidin, Eliaan ja Olympiodoroksen kirjoituksissa.[9]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diogenes Laertioksen mukaan Kehotus käsitti yhden kirjan.[1] Dialogi oli nimensä mukaisesti kehotus filosofointiin. Se puhuu (spekulatiivisen) filosofian välttämättömyyden puolesta, ja kannustaa filosofian opiskeluun ja harjoittamiseen.[10][9]
Tutkijat ovat rekonstruoineet Kehotuksen sisältöä siitä säilyneiden katkelmien perusteella. Tunnetuimmassa katkelmassa Aristoteles argumentoi, että jokaisen tulee filosofoida, koska jopa filosofointia vastaan puhuminen on itsessäänkin filosofoimisen muoto. Paras tapa filosofoida on luonnon kaikkeuden mietiskely. Tätä tarkoitusta varten jumala loi ihmiset ja antoi heille jumalallisen ja kuolemattoman järjen. Kaikki muu, kuten voima, kauneus ja kunnia, ovat sen rinnalla arvotonta ja pelkkää illuusiota. Tämä näkemys on hyvin platonistinen, mutta poikkeaa melko paljon Aristoteleen myöhemmissä kirjoituksissa esitetyistä ajatuksista.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.22. Teoksen nimen suomennos Marke Ahonen.
- ↑ a b Hutchinson, D. S. & Johnson, Monte Ransome: Protrepticus. A reconstruction of Aristotle's lost dialogue protrepticus.info. Viitattu 9.9.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Ross, W. D.: "Introduction". Teoksessa Ross, W. D.: The Works of Aristotle, s. vii–xii. Volume XII: Select Fragments. Oxford: Oxford University Press, 1952. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Aristotle Encyclopaedia Britannica. 1911. Viitattu 9.9.2013.
- ↑ Chroust, Anton-Hermann: What Prompted Aristotle to Address the Protrepticus to Themison?. Hermes, 1966, 94. vsk, nro 2, s. 202–207. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Johnson, Monte Ransome: Invitation to the Protrepticus protrepticus.blogspot.fi. 24.11.2010. Viitattu 9.9.2013.
- ↑ Wians, William Robert: Aristotle's Philosophical Development: Problems and Prospects, s. 3-6. Rowman & Littlefield, 1996. ISBN 0847680444. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zanatta, Marcello: "Protrettico. Introduzione. Testimonianze. Frammenti". Teoksessa Aristotele 2008, s. 207–322.
- ↑ a b Aristotle: Invitation to Philosophy (Edited and translated by D. S. Hutchinson & Monte Ransome Johnson) chass.utoronto.ca. Arkistoitu 3.2.2007. Viitattu 9.9.2013.
- ↑ Chroust, Anton-Hermann: A Brief Account of the Reconstruction of Aristotle's Protrepticus. Classical Philology, Oct., 1965, 60. vsk, nro 4, s. 229-239. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristoteles: Protreptikos-fragmentti. (Katkelma dialogista Kehotus. Suomennos Juha Himanka, Tuomas Nevanlinna, Eero Salmenkivi ja Erja Salmenkivi) Niin & näin, 2008, nro 4, s. 50–51. Artikkelin verkkoversio.
Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristotle: Protrepticus[vanhentunut linkki]. Englanninkielinen käännös katkelmista, D. S. Hutchinson ja Monte Ransome Johnson.
- Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Rose, Valentinus: Aristotelis qui ferebantur librorum Fragmenta ed. 2. Berlin: Teubner, 1870; kolmas painos Leipzig 1886. Teoksen verkkoversio.
- Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Ross, W. D.: Aristotelis Fragmenta selecta. Oxford: Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio. Alkuteksti.
- Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Ross, W. D.: The Works of Aristotle. Volume XII: Select Fragments. Oxford: Oxford University Press, 1952. Teoksen verkkoversio. Englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- During, Ingemar: Aristotle's Protrepticus: An Attempt at Reconstruction. Acta Universitatis Gothoburgensis, 1961.
- Rabinowitz, W. Gerson: Aristotle's 'Protrepticus' and the Sources of Its Reconstruction. I. University of California Press, 1957.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Αριστοτέλης: Προτρεπτικός. Προς Θεμίσωνα. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Aristotle: Protrepticus or Exhortation to Philosophy. (englanniksi)
- Protrepticus. A reconstruction of Aristotle's lost dialogue by D. S. Hutchinson and Monte Ransome Johnson. (englanniksi)