Karolina Olsson
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Karolina Olsson (29. lokakuuta 1861 – 5. huhtikuuta 1950), tunnetaan myös nimellä "Soverskan på Oknö" ("Oknön nukkuja"), oli ruotsalainen nainen, jonka väitetään olleen horroksessa vuosina 1876 – 1908 (32 vuotta).[1][2]
Tämän uskotaan olevan pisin aika, jonka kukaan on elänyt tällä tavalla, joka sitten heräsi ilman jäännösoireita.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olsson syntyi Oknössä lähellä Mönsteråsia toiseksi vanhimpana viidestä lapsesta. Hänen kaikki sisaruksensa oli veljiä. Hän sai päävamman ollessaan ulkona 14-vuotiaana 18. helmikuuta 1876, mutta näytti toipuvan siitä nopeasti. 22. helmikuuta hän valitti hammassärkyä. Hänen perheensä uskoi, että hänen hampaansa oli kipeä noituuden takia, ja hänet määrättiin nukkumaan. Kuitenkin, kun hän nukahti, hän ei herännyt.
Hänen isänsä oli kalastaja eikä hänellä ollut varaa lääkäriin, joten perhe luotti sen sijaan ystävien ja kaupungin kätilön neuvoihin. Olssonin äiti pakkosyötti hänelle maitoa ja sokerivettä. Lopulta naapurit kävivät lääkärillä, joka ei kyennyt herättämään nukkuvaa tyttöä ja totesi, että hän oli koomassa. Tämä lääkäri jatkoi vierailuja hänen luonaan vuoden ajan, minkä jälkeen hän kirjoitti Skandinavian johtavan lääketieteellisen lehden toimittajalle pyytäen muiden ammattilaisten apua parannuskeinon löytämiseksi Olssonin jatkuvaan unitilaan. Olssonin luona kävi lääkäreitä, jotka totesivat, että hänen hiuksensa, kynnet ja varpaankynnet eivät näyttäneet kasvavan. Perhe kertoi, että Olsson nousi toisinaan istumaan ja "mumisi rukouksia, jotka hän oli oppinut lapsuudessaan".
Yksi Olssonin luona käynyt lääkäri oli Johan Emil Almbladh, joka arveli unitilansa johtuvan hysteriasta. Heinäkuussa 1892 Olsson joutui sairaalaan Oskarshamniin, jossa häntä hoidettiin sähkökonvulsiivisella hoidolla. Elokuussa 1892 hänet vapautettiin sairaalasta herättämättä tai tilanteen parantumatta. Sairaalan mukaan sopiva diagnoosi oli "dementia paralytica". Ei kuitenkaan ole juurikaan viitteitä siitä, että hän todella kärsi tästä sairaudesta. Lääkäri ei tutkinut häntä uudelleen ennen kuin hän heräsi unestaan.
Koko nukkumisensa ajan Olssonille annettiin kaksi lasillista maitoa joka päivä. Hänen äitinsä kuoli vuonna 1904 ja tämän jälkeen palvelijatar jatkoi Olssonin ja talouden hoitamista. Veljensä kuoltua vuonna 1907 Olsson alkoi itkeä hysteerisesti, vaikka hän vaipui oletettuun koomaan. Hän ei kuulemma koskenut mihinkään ruokaan, jota hän sai sänkyvuosiensa aikana, eikä perheen palvelijatar koskaan kuullut hänen puhuvan.
Olsson heräsi 3. huhtikuuta 1908, 32 vuotta ja 42 päivää ensimmäisen nukahtamisensa jälkeen. Piika löysi hänet itkemästä ja hyppimästä lattialle. Kun hänen eloonjääneet veljensä saapuivat, hän ei kuitenkaan tunnistanut heitä. Hän oli hyvin laiha ja kalpea, ja hän osoitti herkkyyttä valolle ensimmäisinä päivinä heräämisen jälkeen. Hän oli heikko ja hänellä oli vaikeuksia puhua. Hän osasi yhä lukea ja kirjoittaa, ja hän muisti kaiken, mitä oli oppinut ennen nukahtamista. Sanomalehtitoimittajat kaikkialta Euroopasta ja Yhdysvalloista matkustivat Oknöön haastattelemaan häntä, ja hän ja perhe piiloutuivat välttääkseen huomion. Hän suostui psykiatrisiin testeihin Tukholmassa, ja hänen todettiin omistavan täysin kyvyt, jotka hänellä oli ollut ennen nukahtamista. 46-vuotiaana hänen kuvattiin näyttävän olevan enintään 25-vuotias.
Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]On arveltu, että Olsson ei ehkä ole ollut unessa ja horroksessa koko tuon ajan. Hänen tilassaan oli monia selittämättömiä piirteitä: esimerkiksi hänen hiuksensa, kynnet ja varpaankynnet eivät kasvaneet.
Psykiatri Frödeström tapasi Olssonin vuonna 1910. Hän julkaisi hänen tilastaan vuonna 1912 artikkelin nimeltä La Dormeuse d'Oknö – 21 Ans de Stupeur. Guérison Complète, mutta hänen analyysinsä rajoittui siihen, että hänen tilanteensa oli epäselvä lepotila. Myöhemmin paljastui, että Olsson heräsi silloin tällöin, ja kun heräsi, hän reagoi surulla ja vihalla. Frödeström arveli, että Olsson luuli olevansa vakavasti sairas ja että hän pysyi paikallaan silmät kiinni ja kieltäytyi syömästä herättääkseen myötätuntoa. On arveltu, että hänen äitinsä oli auttanut häntä ja pitänyt salassa, ettei hän enää ollut lepotilassa.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olsson kuoli 88-vuotiaana vuonna 1950 aivoverenvuotoon.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katatonia – psykiatrinen käyttäytymisoireyhtymä
- Vegetatiivinen tila – Vakavan aivovaurion aiheuttama tajunnan häiriö
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bo Holmstedt, Lennart Ljungberg, Hans Moëll & Sven G. Sjöberg: Soverskan på Oknö fyristorg.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 13.5.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Marianne Nilsson: Än i dag finns frågorna kvar Svenska Dagsbladet, svd.se. 31.5.2012. Arkistoitu 4.7.2012. Viitattu 13.5.2023. (ruotsiksi)