Karl Thorsten Brunou
Karl Thorsten Brunou (10. elokuuta 1894 Helsinki – 17. syyskuuta 1968) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat asemapäällikkö Torsten Einar Brunou ja Maria Viktoria Galle. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Lydia Alastalon kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1915 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla kevätlukukauden vuonna 1915. Liikealalle perehtymisopintomatkan hän suoritti vuonna 1923 ja se suuntautui Ranskaan, Englantiin ja Tanskaan.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän keskeytti opintonsa, koska liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan jouluaattona 1916, josta hänet siirrettiin 18. huhtikuuta pataljoonan haupitsipatteriin ja edelleen 4. elokuuta 1917 pataljoonan 4. komppaniaan ja takaisen haupitsipatteriin 30. joulukuuta 1917. Saksassa oloaikanaan hänet komennettiin Suomeen 7. tammikuuta 1916, missä toimi jääkärivärvärinä ja Haaparannalla ja Ruotsin Ylitorniolla vastaanottamassa Saksaan matkaavia jääkäreitä. Saksaan hän palasi 1. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan nuoremmaksi upseeriksi Jääkäritykistön 1. jääkäripatteriin, josta hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen tykistön uudelleenjärjestelyn seurauksena 11. huhtikuuta 1918 Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston adjutantiksi. Hän otti osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulun adjutanttina ja syksystä 1918 Sotaministeriön tykistötoimistossa. Vuonna 1919 hän oli komennettuna erikoistehtävissä Viroon yhden kuukauden ajaksi. Armeijasta hän erosi 3. lokakuuta 1919. Armeijauran jälkeen hän pääsi R. V. Hoffströmin metsätoimiston palvelukseen ja toimi toimistossa vuoteen 1922 asti. Porissa sijainneen Kalle Ritalan puutavaraliikkeen palvelukseen hän astui vuonna 1922 ja palveli liikettä aina vuoteen 1924 asti, jonka jälkeen hän oli lyhyen ajan liikemiehenä, kunnes vuonna 1926 muutti Yhdysvaltoihin ja siirtyi ravintola-alalle ja alalla hän toimi aina vuoteen 1940 asti, jolloin matkusti Suomeen todistamaan sen kohtalonhetkiä.[1][2]
Jatkosota ja sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosotaan hän liittyi Raahen suojeluskuntapiirin esikuntaan adjutantiksi ja edelleen hänet siirrettiin adjutantiksi Jalkaväenkoulutuskeskus 15:een, huoltopäällikkönä hän toimi vuodesta 1942 lähtien. Sotien aikana ja jälkeen hän toimi maanviljelijänä Kestilässä vuosina 1941–1946 sekä Kuusjoella vuosina 1947–1968. Henkivakuutusyhtiö Salaman piiritarkastajana hän toimi vuonna 1947. Hän työskenteli H. Brunou Ky:n palveluksessa vuosina 1958–1963.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kestilän kunnanvaltuuston ja verolautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1944–1945. Hänet on haudattu Kuusjoelle.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|