Kalsiumkarbidi
| Kalsiumkarbidi | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | [75-20-7] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaC2 |
| Moolimassa | 64,099 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen jauhe tai harmaita/mustia kiteitä |
| Sulamispiste | 2160 °C |
| Kiehumispiste | 2300 °C |
| Tiheys | 2,22 g/cm3 (kiinteä) |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene, mutta reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen asetyleenia |
Kalsiumkarbidi on kalsiumin ja hiilen yhdiste, CaC2. Sitä valmistetaan kuumentamalla kalsiumoksidin eli poltetun kalkin ja hiilen seosta sähköuunissa.[1]. Reaktio tapahtuu tällöin seuraavasti:
Kalsiumkarbidi on kiinteä aine, molekyylirakenteeltaan makromolekyyli, jossa hiiliatomien välillä on kolmoissidos.[1] Se ei liukene mihinkään tavalliseen liuottimeen[2], mutta se reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen asetyleenia[1]:
Kalsiumkarbidia käytetäänkin pääasiassa asetyleenin valmistukseen. Asetyleenia käytetään polttoaineena hitsauksessa[1] sekä monien muiden orgaanisten yhdisteiden, muun muassa etikkahapon, useiden muovien, tekokuitujen ja liimojen valmistukseen.[3].
Kalsiumkarbidia käytetään myös lannoitteena käytetyn kalkkitypen eli kalsiumsyanamidin valmistukseen, teräksen kovettamiseen sekä pelkistimenä metallurgiassa.[2]
Varsinkin aikaisemmin on kalsiumkarbidia käytetty myös karbidilampuissa, joissa polttoaineena käytetty asetyleeni saatiin aikaan tiputtamalla kalsiumkarbidijauheen päälle vesipisaroita.[4] Karbidilamppuja käytettiin 1900-luvun alkupuolella muun muassa merkkivaloina autoissa ja polkupyörissä, toisinaan huonevalaistuksessakin[5], ennen kuin dynamon avulla aikaan saatu sähkövalo yleistyi.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 56-57. Otavan korkeakoulukirjasto, 1979. ISBN 951-1-05378-7.
- ↑ a b Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1593-1594, art. Kalsium. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El), s. 221, art. Asetyleeni. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
- ↑ Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1649, art. Kalsium. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje - Maskotti), s. 323. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.
