Kalliovillakko
| Kalliovillakko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kladi: | Putkilokasvit |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit |
| Suku: | Villakot Senecio |
| Laji: | sylvaticus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kalliovillakko (Senecio sylvaticus) yksivuotinen villakoihin eli kantavillakoihin kuuluva mykerökukkaiskasvilaji.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalliovillakko kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi. Se muistuttaa peltovillakkoa ja voi risteytyä tämän lajin tai tahmavillakon kanssa. Kalliovillakon varsi on pystykasvuinen, uurteinen, haarova ja karvainen. Lehdet ovat epäsäännöllisen liuskaiset. Mykeröt ovat keltakukkaisia ja kapean kartiomaisia, hoikempia kuin peltovillakolla. Mykerön kehtosuomut ovat vaaleanvihreitä. Laitakukkien kielimäinen teriö on hyvin lyhyt ja rullalle kiertyvä. Hedelmänä on 2,5 millimetriä pitkä harvakarvainen lenninhaivenellinen pähkylä.[2] Suomessa kalliovillakko kukkii heinä–syyskuussa. Se on myrkyllinen.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalliovillakko esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Kaukasiassa, tulokaslajina eri puolilla maailmaa, laajimmin Pohjois-Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[1][4][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjoismaissa kalliovillakko kasvaa muun muassa merenrannoilla, kallioilla, hakkuuaukeilla, tienvarsilla ja joutomailla. Laji on typensuosija.[2]
Kalliovillakko Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kalliovillakko kasvaa sekä alkuperäisenä että uustulokkaana. Sitä esiintyy Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle. Laji on maan eteläosassa yleinen ja lounaassa Varsinais-Suomessa osin hyvin yleinen. Suomen uhanalaisuusluokituksessa kalliovillakko on elinvoimainen (LC).[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Greuter, W. & Raab-Straube, E. von (ed.): Compositae. Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity. Senecio sylvaticus (englanniksi) Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 626. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Senecio sylvaticus L. (englanniksi) Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Govaerts, R. et al.: Senecio sylvaticus L. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Kasviatlas 2018: Kalliovillakon (Senecio sylvaticus) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kalliovillakko – Senecio sylvaticus Viitattu 11.1.2021.
|