Kaivopuiston rautatietunneli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaivopuiston rautatietunneli
Pohjoinen sisäänkäynti Laivasillankadun läheisyydessä
Pohjoinen sisäänkäynti Laivasillankadun läheisyydessä
Alittaa Kaivopuiston: Iso Puistotie, Marmoripalatsin tontti ja Itäinen Puistotie
Paikkakunta Helsinki
Maa Suomi
Koordinaatit 60°9′35.09″N, 24°57′21.3″E
Avattu 1894
Suljettu 1980
Pituus 74 m
100 m (vuodesta 1952)
Raiteita 1
2 (vuodesta 1952)

Kaivopuiston rautatietunneli oli Helsingin satamarataan kuulunut rautatietunneli, joka alitti Kaivopuiston osuudella Merisatamasta Eteläsatamaan. Lyhyehkö tunneli alitti Ison Puistotien ja Itäisen Puistotien sekä niiden välissä sijaitsevan Marmoripalatsin tontin. Valmistuessaan vuonna 1894 siitä tuli Suomen ensimmäinen rautatietunneli.[1][2] Se rakennettiin betoniholvitekniikalla[3] niin, että louhittu kallioleikkaus katettiin samaan tapaan kuin suurkaupunkien metrolinjoilla.[4]

Tunneli oli aluksi 74-metrinen ja yksiraiteinen, mutta Olympialaiturin rakentamisen vaatimien raiteistomuutoksien takia se laajennettiin satametriseksi ja kaksiraiteiseksi vuonna 1952.[2][5] Pituuseron ja muuttuneiden sisäänkäynti- ja raidejärjestelyiden vuoksi on puhuttu myös uudesta ja vanhasta Kaivopuiston tunnelista.

Sisäänkäynnit ja kallioleikkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistokatu ja sen vierellä kulkeva satamarata vuonna 1955. Kuvassa näkyvä osa radasta päättyy Kaivopuiston tunnelin eteläiseen suuaukkoon. Vasemmalla Puistokatu 1B, oikealla Kaivopuistoa. Sittemmin sisäänkäynti on peitetty.

Tunnelin eteläinen sisäänkäynti sijaitsi Puistokadun ja Ison Puistotien risteymäkohdassa. Pohjoinen sisäänkäynti oli aluksi Itäisen Puistotien ja Laivasillankadun kulmassa, josta rata jatkui suorassa kallioleikkauksessa aivan Laivasillankadun varressa.[6][7] Vuoden 1952 pidennyksen jälkeen suuaukko siirtyi nykyiselle kohdalleen hieman kauemmaksi Laivasillankadusta ja samalla myös Itäisestä puistotiestä, ja kiskot jatkuivat Eteläsatamaan uutta kaartuvampaa linjausta pitkin.[8] Kadunreunassa ollut käyttämättömäksi jäänyt vanha kallioleikkaus suljettiin.[9] Laivasillankadun reunassa on tänä päivänä kävelytie.

Vuonna 1952 käyttöön otettu uudempi kallioleikkaus, jonka päädyssä näkyy tunnelin ovi.

Poistuminen käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikennöinti Eteläsatamaan ja satamaradan päätepisteelle Katajanokalle päättyi 1. toukokuuta 1980. Kutsuvierasjuna kävi Kauppatorilla vielä kaksi viikkoa myöhemmin, mutta sen jälkeen tunneli ei ollut enää liikennekäytössä.[2] Merisataman ratapihalta Eteläsatamaan johtaneet kiskot pysyivät useita vuosia käyttämättöminä paikoillaan ja purettiin vasta 1980-luvun lopulla.[10] Eirasta ja Ullanlinnasta kiskot purettiin lopulta vuonna 2008 ja koko satamarata kokonaisuudessaan keväällä 2009.

Tunneli on sittemmin ollut käytössä varastona.[1] Jonkin aikaa ei-toivottu läpikulku oli estetty kolmimetrisellä panssariverkkoaidalla.[11] Sittemmin eteläinen suuaukko suljettiin, eikä siitä ole enää näkyvissä merkkejä, sillä vanha ratalinjaus Puistokadun reunassa on muutettu kevyen liikenteen väyläksi, joka tässä päässä nousee Puistokadun tavoin Ison Puistotien tasolle. Puistokadun reunassa rataa suojannut alkuperäinen rauta-aita on kuitenkin säilynyt paikoillaan koko kadun pituudelta. Tunnelivarastoon kuljetaan sataman puolelta eli Laivasillankadun viereistä kallioleikkausta pitkin: se alkaa Olympiaterminaalin luota Satamatalon edestä, alittaa Ehrenströmintien ja kaartuu kohti Itäistä Puistotietä.[12] Syvennyksen ylittää yksi silta jalankulkijoille. Tunneli on suljettu ovella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 25.5.2021.
  2. a b c Salmen, Petri: Satamarataa enää pätkä jäljellä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 21.3.2005. Viitattu 25.5.2021.
  3. Satamaradan Läntisen Viertotien silta osana Helsingin kehitystä 27.6.2023. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 29.6.2023.
  4. Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939, s. 68. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4.
  5. Nummelin, Markku: Helsingin satamaradat. Resiina, 1994, nro 1, s. 12–13.
  6. Saunakatu 7 (=Laivasillankatu) finna.fi. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 11.6.2021.
  7. Helsingin karttapalvelu (Ortoilmakuva vuodelta 1943, suuaukot pistemerkattu) kartta.hel.fi. Viitattu 25.5.2021.
  8. Helsingin karttapalvelu (Ortoilmakuva vuodelta 1956, uusi suuaukko pistemerkattu. Vanha linjaus hahmottuu selkeästi vasemmalla puolella.) kartta.hel.fi. Viitattu 25.5.2021.
  9. Helsingin karttapalvelu (Ortoilmakuva vuodelta 1964) kartta.hel.fi. Viitattu 25.5.2021.
  10. Kaivopuisto, satamarataa puretaan Puistokatu 7:n kohdalla finna.fi. 5.5.1987. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 4.6.2021.
  11. Panssariverkkoaita puliukkojen vuoksi (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat (hs.fi). Viitattu 25.5.2021.
  12. Helsingin karttapalvelu (Karttasarjanäkymä Kaivopuistosta, pistemerkattu tunnelin pohjoinen suu edelleen olemassaolevan kallioleikkauksen eteläpäädyssä) kartta.hel.fi. Viitattu 25.5.2021.