Kaarlo Kaiharju

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo Hildén

Kaarlo Kaiharju (e. Hildén; 30. elokuuta 1891 Tervola24. kesäkuuta 1960 Tervola) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Isak August Hildén ja Edla Margareeta Holck.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaiharju kävi kansakoulun ja Peräpohjolan kansanopiston.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polangenin kurssilaisia räjäytysharjoituksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Albert Mellis.

Tämä kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaiharju saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Hotakassa, Ilveksessä ja Muolaassa ja etenemiseen Viipurin–Pietarin rautatielle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Kaiharju palveli 6. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta muodostettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoona ja edelleen Pohjanmaan jääkäripataljoona. Hän toimi nuorempana upseerina eri komppanioissa. Armeijasta hän erosi 20. joulukuuta 1922 ja siirtyi maanviljelijäksi Tervolaan.[1][2]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan Kaiharju osallistui Ylimääräisten harjoitusten aikana komppanianpäällikkönä Länsi-Lapin Rajavartiostossa, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi Sallan ryhmään. Lopulta hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 6:een ja edelleen koulutuskeskus 8:aan. Talvisodan jälkeen hän jatkoi viljelijänä Tervolassa. Hänet haudattiin Tervolaan.[2]


 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV: Suomen jääkärien elämäkerrasto. WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV: Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.