Käyttöomaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Käyttöomaisuus tarkoittaa Suomen yritysverotuksessa eräitä pysyvään käyttöön tarkoitettuja omaisuuden lajeja.

Käyttöomaisuuden käsitettä käytetään elinkeinoverotuksessa. Käyttöomaisuutta ovat maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuutta ovat myös erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet kuten patentit. Käyttöomaisuuteen luetaan lisäksi soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja vastaavat hyödykkeet.[1] Käyttöomaisuus on hankittu käyttöön, ei luovutettavaksi.[2]

Kulumatonta käyttöomaisuutta ovat maa-alueet, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet. Kulumattomaan käyttöomaisuuteen kuuluvat myös osuudet toisista yhtiöistä ja taide-esineet.[1][3][2]

Kuluvaa käyttöomaisuutta ovat esim. koneet ja kalusto sekä rakennukset. Myös patentit, maa-ainesten ottopaikat ja muut sellaiset taloudellisesti ja fyysisesti kuluvat hyödykkeet luetaan kuluvaan käyttöomaisuuteen.[3][2]

Jako kulumattomaan ja kuluvaan käyttöomaisuuteen on tärkeä mm. poistoja tehtäessä. Omaisuuden kuluminen otetaan verotuksessa huomioon verovähennyksiin oikeuttavina poistoina.[3] Kulumattomasta käyttöomaisuudesta ei pääsääntöisesti saa tehdä poistoja eräitä poikkeuksia lukuunottamatta.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360) 12 §
  2. a b c d Ojala, Ilkka: Kuluva käyttöomaisuus verotuksessa Tilisanomat.fi 16.5.2006
  3. a b c Käyttöomaisuus Verohallinto
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.