Kärjennoukka
Kärjennoukka (tai häriennoukka, käriennoukka, häriännoukka, paimenpilli, pajupilli, soittu, porshanhuuli, halkisoittu, leppäpilli, puavopilli)[1] on vanha suomalainen soitin, joka on ollut käytössä ainakin 1200-luvulta lähtien.[2] Voimakasäänistä soitinta on käytetty sekä viestimiseen, että ajanvietteeksi.[3]
Kärjennoukka valmistetaan halkaistusta puusta, jonka sisus on koverrettu. Puulajina on käytetty pajua, leppää, pihlajaa, koivua tai katajaa. Soittimia on ollut sormiaukollisia ja sormiaukottomia. Sormiaukottomien pituus on vaihdellut 7–15 senttimetrin välillä ja sormiaukollisten 14–28 senttimetrin välillä. Sormiaukkoja on ollut kahdesta neljään.[1]
Tanotorvi eli hautatorvi on kärjennoukka, johon tuohesta tai lepästä tehty kaikusuppilo.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kärjennoukka – etno.net etno.net. Arkistoitu 29.3.2019. Viitattu 19.2.2020.
- ↑ Rapapallit ja Lakuttimet – Muinaissuomalaisia soittimia, s. 8.1. Kansanmusiikki-instituutti, 1985.
- ↑ Kärjennoukka – Minna Hokka www.minnahokka.com. Viitattu 19.2.2020.