Junkers W 34
Sivulta puuttuu 
Junkers W 34 oli vuonna 1928 käyttöön tullut saksalainen, Junkers W 33:n pohjalta kehitetty matkustaja- ja rahtikone. Siviiliversioiden lisäksi koneesta valmistettiin sotilasversiota K 43, joka suunniteltiin kevyeksi pommikoneeksi. Konetta valmistettiin vuoteen 1935 mennessä useina eri versioina yhteensä 1 791 kappaletta, valmistajina Junkersin tehtaat Saksassa ja AB Flygindustri Ruotsissa.[1]
Sisällysluettelo |
Käyttö Suomessa [muokkaa]
Suomen ilmavoimat osti vuonna 1930 Saksasta yhden W 34 -koneen meritoimintakoneeksi, sekä Ruotsista kuusi K 43 -sotilasversiota käytettäväksi kevyenä pommikoneena. Koneiden rekisteritunnukset Suomen ilmavoimissa olivat JU-122 (W 34) sekä JU-123 − JU-128 (K 43). Keväällä 1944 ostettiin vielä viisi W 34 -konetta radiosuunnistuskoulutusta varten. Koneet olivat käytettyjä, Letovin lentokonetehtaalla Tšekkoslovakiassa peruskorjattuja, tyypiltään W 34hi. Koneille annettiin tunnukset JU-131 − JU-135.[1]
Jatkosodan aikana koneita käytettiin haavoittuneiden ja sairaiden kuljetuksiin sekä kaukopartioiden huoltolentoihin. Sotien jälkeen koneita käytti Rajavartiolaitos vuoteen 1950 asti. [2]
Tekniikkaa [muokkaa]
- Moottori: BMW 132 tähtimoottori, teho 492 kW
- Rakenne: alataso, aaltopeltirakenne, kiinteä laskuteline tai kellukkeet
- Miehistö: kaksi
- Matkustajia: kuusi
- Kärkiväli: 17,75 m
- Pituus: 10,27 m
- Korkeus: 3,53 m
- Siipipinta-ala: 43m²
- Tyhjäpaino: 1 700 kg
- Suurin lentopaino: 3 200 kg
- Nopeus: 265 km/h
- Lakikorkeus: 6 300 m
- Lentomatka: 900 km
Lähteet [muokkaa]
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 15 − Meritoimintakoneet. Tampere: Apali, 1995. ISBN 952-5026-03-5.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Keskinen et al. 1995 s. 30
- ↑ Pekka Autere: 1940-luku: sota-aika, sairaslennot "pikku-junnuilla" Pekka Autere. Viitattu 20.7.2008.
