Juhani Kellosalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juhani Kellosalo (s. 1951 Toholampi) on suomalainen lääkäri, runoilija, kirjailija ja muusikko. Hän on asunut pitkään Oulussa, nykyisin asuu Ilmajoella. Hän on suorittanut Oulun yliopistossa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1976 ja lääkintöhallitus on myöntänyt hänelle kirurgian erikoislääkärin oikeudet 1983 ja gastroenterologisen kirurgian oikeudet 1985. Hän suoritti Oulun yliopistossa lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon 1990 aiheesta Contribution of various biliary tract procedures to duodenogastric reflux, gastric mucosal changes and symptoms. Kellosalo on toiminut vatsaelinkirurgina Oulun ja Tampereen yliopistosairaaloissa sekä viimeksi Seinäjoen keskussairaalassa osastonylilääkärinä vuoteen 2004. Tämän jälkeen hän on ollut Lääketieteen termit -sanakirjan toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana 2005–2014.

Kellosalo sai esikoisteoksestaan J. H. Erkon palkintoon liittyvän erikoismaininnan, ja runokokoelma Kelluvien kivien siltaa oli vuonna 2001 Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkintoehdokkaana.

Julkaistut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaikki palaa maan savuun, runokokoelma, WSOY 1985
  • Lintu laulaa nimettäkin, runokokoelma, WSOY 1987
  • Liekin varjo hahmosi, runokokoelma, WSOY 1991
  • Kivun valo, runokokoelma, WSOY 1993
  • Hanneksen evankeliumi, romaani, WSOY 1994
  • Baabelin kartta, runokokoelma, WSOY 1997
  • Kelluvien kivien siltaa, runokokoelma, WSOY 2000
  • Tiet vievät muualle, runokokoelma, WSOY 2003
  • Kymmenen, proosaa, WSOY 2004
  • Syntynyt outoon satuun, runokokoelma, WSOY 2006
  • Liha, henki ja tähdet, esseekokoelma, Sanasato 2008
  • Kaksi miljoonaa, romaani, Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2016

Sävelteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Painting a Sun on Black Snow, CD-albumi, 2011
  • Tale of a Pale Drifter, 2018
  • Moonshine Machine, 2018
  • Susienkutsu (Calling Wolves), 2020
  • Back to Black Snow, EP, 2020
  • Kevätvalssi (Spring Waltz), 2021
  • Bluesed, 2021
  • Goodbye, Old Friend, 2021

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismo Loivamaa: Kotimaisia nykykertojia 4 (BTJ Kirjastopalvelu 2005)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]