Josef Schultz
Josef Schultz, kirjailijanimeltään Juhani (ven. Иосиф Шульц, k. huhtikuussa 1934[1]) oli inkerinsuomalainen neuvostokirjailija.
Schultz valmistui opettajaksi ennen Venäjän vallankumousta ja jatkoi opintojaan Krupskajalle nimetyssä poliittisen valistustyön instituutissa[2]. Hän toimi opettajana Leningradin suomalaisessa pedagogisessa teknikumissa ja Kustannusliike Kirjan toimittajana. Vuonna 1932 Schultz komennettiin Petroskoihin metsäteknikumin johtajaksi ja myöhemmin hän johti kansanvalistusosastoa Uhtualla.[1]
Schultz julkaisi 1920-luvulta lähtien runoja, kertomuksia, pakinoita ja näytelmiä sanoma- ja aikakauslehdissä sekä erillisinä kirjasina. Hänen humoristiset kertomuksensa heijastavat inkeriläisten kansanelämässä tapahtuneita muutoksia ja niissä käytetään usein paikallista murretta.[1] Schultz myös suomensi Demjan Bednyin runoja[3].
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kymmenen vuotta: elävälehti työläisklubeille. Leningrad: Kirja, 1927.
- Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: lasten näytelmä. Leningrad: Kirja, 1927.
- Veren ääni: 2-näytöksinen, 3-kuvaelmainen näytelmä nuorisoliittolaisten elämästä. Leningrad: Kirja, 1927.
- Huono merkki: näytelmä. Leningrad: Kirja, 1928.
- Hyvä lykky: näytelmä kolmessa kuvaelmassa. Leningrad: Kirja, 1930.
- Punainen kylvö: elävä lehti. Leningrad: Kirja, 1931.
- Runoja teoksessa Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. Petroskoi: Karjala, 1976, s. 145–148.
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alas uunilta. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931.
- Demjanin uusi testamentti. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931 (suomennettu mukaillen)
- Paratiisin lunastus. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931 (suomennettu mukaillen)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Josef Schultz on Wikiaineistossa
