José María de Pereda
| José Maria Pereda | |
|---|---|
 José María de Pereda |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | José María de Pereda y Sánchez Porrúa |
| Syntynyt | 1833 Polanco, Santander, Espanja |
| Kuollut | 1906 (72–73 vuotta) |
| Kansalaisuus | Espanja |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | espanja |
| Tuotannon kieli | espanja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
José María de Pereda y Sánchez Porrúa (1833 Polanco, Santander, Espanja – 1906) oli espanjalainen romaanikirjailija. Hän asui koko elämänsä vanhalla sukutilalla Polancossa. Sieltä käsin hän teki matkoja Santanderin vuoristoympäristöön La Montanaan, jonka luontoa ja ihmisiä hän tutki. Hänen teoksensa edustavat perinteistä, kansallista realismia, jonka hienoimpiin edustajiin hän Espanjassa kuuluu. Poliittisilta näkemyksiltään Pereda läheni karlismia, mutta hän ei kuitenkaan koskaan osallistunut politiikkaan aktiivisesti. Uskonnollisesti hän edusti vanhakatolisuutta.[1]
Peredan esikoisteos Escenas montañesas ilmestyi 1864. Se on kokoelma kansanelämän kuvauksia, ja sille jatkoa on Tipos y paisajes (1871). 1864–1871 ilmestyi muutamia Ensayos dramáticos, runomuotoisia tapainkuvauksia, ja Esbozos y rasguños, kriittisiä kirjoituksia. Niitä seurasi Bocetos al temple (1876) ja Tipos transhumantes (1877). El buey suelton (1878) myötä Pereda siirtyi novellista romaanimuotoon. Don Gonzalo González de la Gonzalera (1879) käsittelee politiikkaa, De tal palo tal astilla (1880) uskonnollista konfliktia. El sabor de la tierruca (1882) on hieno kotiseuturuno.[1]
Uutta vaihetta Peredan kirjailijantyössä edustaa Pedro Sanchez (1884), sillä sen ympäristö on Madrid, ja hän kuvaa siinä vuoden 1854 Espanjaa, kahakoiden, Baldomero Esparteron Espanjaa. Sotileza (1885) kuvaa merimiehiä ja kalastajia, ja sekä lukijakunta että kriitikot ottivat sen myönteisesti vastaan, La Montalvez (1888) ruoskii Madridin seurapiirielämää. Hän palaa kotiseudulleen teoksissa La puchera (1889) ja Los hombres de pró. Teos Nubes de estío (1891) on yhteiskunnallis-uskonnollinen satiiri, Al primer vuelo (1891) taas on idylli. Peredan viimeinen suuri romaani oli Peñas arriba (1895), jossa hän kuvaa vahingollisen kaupunkielämän ja yksitoikkoisen mutta tervehenkisen maalaiselämän vastakkaisuutta.[1]
Pereda on pohjoisespanjalaisten häilyvien tunteiden tulkki, ja he näkevät hänessä oman runoilijansa. Hänen romaanejaan leimaa rauhallinen ja viehättävä tunnelma. Pereda valittiin 1897 Espanjan akatemiaan. Hänen puheensa aiheena oli "La novela regional".[1]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merestä elämä (Sotileza), suom. Margareta Lees, Hämeenlinna: Karisto 1979 ISBN 951-23-1296-4 Sarja: Kotien suurromaanit
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Peréda, José Maria Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 21. palsta 455. Nordisk familjeboks förlags 1915 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José María de Pereda Wikimedia Commonsissa
- José María de Pereda, Real Academia Española (espanjaksi)
| ||||||||||||||||||
