John Ritchie
John Ritchie (29. syyskuuta 1921 Wellington – 29. syyskuuta 2014) oli uusiseelantilainen säveltäjä. Hän valmistui opiskeltuaan musiikkia Otagon yliopistossa ja kouluttautui myös opettajaksi Dunedin Teachers' Collegessa. Hän palveli laivastossa toisessa maailmansodassa ja täydensi vielä opintojaan Walter Pistonin johdolla Harvardin yliopistossa vuosina 1956–1957.[1]
Ritchie aloitti toimimisen Canterburyn yliopistossa vuonna 1946 ja oli siellä professorina vuodesta 1962. Hän johti monia kuoroja, perusti vuonna 1959 oman jousiorkesterinsa ja perusti myöhemmin Christchurch Civic Orchestran. Hän toimi Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin ja Uuden-Seelannin baletin vierailevana kapellimestarina. Hän oli myös 10. Kansainyhteisön kisojen (1974) ja vuoden 1986 paavillisen vierailun musiikillinen johtaja. Vuosina 1976–1984 Ritchie toimi International Society for Music Educationin pääsihteerinä ja vuosina 1990–1992 puheenjohtajana. Vuonna 1979 hänet valittiin International Music Councilin henkilöjäseneksi.[1]
Säveltäjänä Ritchie tuli tunnetuksi kuoro- ja vaskimusiikistaan, konserttotyylisistä teoksistaan, joululauluista ja kirkkomusiikista. Teosten joukossa ovat Concertino klarinetille ja jousille, Konsertto saksofonille ja pienelle orkesterille, Threnody vaskiyhtyeelle, The Snow Goose huilulle ja orkesterille sekä Papanui Road Overture' täydelle orkesterille. Vuonna 1992 Ritchie sai palveluksistaan Uuden-Seelannin musiikin parissa maan säveltäjäliiton kunniamaininnan. Hänellä oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Hänen vaimonsa oli sopraano, joka kuoli vuonna 2001.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
