Walter Piston

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Walter Hamor Piston, Jr. (20. tammikuuta 189412. marraskuuta 1976) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hänelle myönnettiin kahdesti musiikin Pulitzer-palkinto, vuosina 1948 ja 1961.

Piston syntyi Mainessa italialaiselle maahanmuuttajaisälle. Hän muutti vuonna 1905 perheineen Bostoniin. Hän kouluttautui alun perin insinööriksi Mechanical Arts High Schoolissa, mutta siirtyi valmistuttuaan 1912 Massachusetts Normal Arts Schooliin, jossa hänen pääaineenaan oli maalaustaide. Vuonna 1920 hänet otettiin Harvardin yliopistoon. Uransa varhaisessa vaiheessa hän työskenteli muun muassa laivaston muusikkona.

Piston lähti saamansa stipendin turvin Pariisiin, jossa häntä opettivat Nadia Boulanger, Paul Dukas ja George Enescu. Hänen ensimmäinen julkaistu sävellyksensä oli Three Pieces for Flute, Clarinet and Bassoon (1925). Palattuaan Euroopasta Piston opetti Harvardissa vuosina 19261960. Hänellä oli lukuisia maineikkaita oppilaita, kuten Samuel Adler, Leroy Anderson, Irving Fine, Daniel Pinkham ja Harold Shapero.

Myöhempään tuotantoon kuuluvista teoksista keskeisimpiä ovat kahdeksan sinfoniaa (19381965) sekä baletti The Incredible Flutist (1938). Hän sävelsi myös useita kamarimusiikkiteoksia ja konserttoja, kuten lajissaan melko harvinaisen alttoviulukonserton. Viimeiset vuotensa säveltäjä kärsi diabeteksesta sekä näön- ja kuulonheikkenemisestä. Hän kuoli sydänkohtaukseen Massachusettsissa 82-vuotiaana.

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.